Adventure of a lifetime: Venäjä, Vladivostok, kuudes etappi

Saavuin Koreasta Vladivostokkiin maanantaina 13.7. iltapäivällä ja keli oli hyvin sateinen. Laivamatka oli ollut todella puuduttava. Ei mitään tekemistä. Satamassa oli vastassa Svetlana, Links ltd:ltä. Mukanaan hänellä oli italialainen toureri, Marcello, joka oli tulossa Italiasta ja menossa Japaniin Honda Crosstourerilla. Mukava tyyppi, vaikka ei englantia puhunutkaan.

Siitä sitten porukalla tulliin ja klo 17 oli homma valmis. Tiistaina aamulla klo 9 saisi pyörän ulos tullihäkistä.

Olin varannut Vlad hostellista yöpaikan ja osoitteen mukaan Svetlana minut sinne veikin, mutta myöhemmin illalla selvisi, että hostelli oli väärä. No, sain onneksi toisen peruttua ja sain jäädä tähän ensimmäiseen. Vladivostokista en paljoa nähnyt, kun vettä tuli niin paljon että..

Aamulla sitten klo 9 terminaaliin ja kotka ulos ja vapaaksi kaltereiden takaa. Ajelin siitä hostelliin ja pyörän pakkaukseen. Aikani Vladivostokkia kierreltyäni, päätin lähteä kohti Khabarovskia. Alun 100 km oli tie hyvää, mutta sitten alkoi tiekorjausten sarja, joka huipentui 10 km pitkään
enskamaastokokeeseen. Vetelää liejua viisi senttiä kovan pohjan päällä. Pyörä ja kuljettaja yltä päältä kurassa. Sadekin alkoi sopivasti. Matka eteni sen verran huonosti, että päätin mennä yöksi Dalnerechensk nimiseen rajakylään, ihan Kiinan rajalla. Hotelli maksoi 3500 rub, illallinen ja aamiainen ja vartioitu pyöräparkki - ja toimiva netti.

Aamulla reippaana taas tielle. Khabarovskissa oli ollut kovat ukkosmyrskyt ja sateet, mutta minä en niitä nähnyt. Huomasin kyllä, että kaikki joet ja ojat tulvivat. Muutamassa paikassa oli tiet sortuneet jokeen ja jossain oli kiertotie käytössä, kun tulva oli vienyt kantatien. Matkalla tuli vastaan muutama matkamotoristi komeasti tervehtien. Ajelin Khabarovskin keskustan kautta Amurjoen pitkälle sillalle.

Sillan toisessa päässä olevassa kahvilassa nautin pihviä ja pottumuusia kahvilla.

Nyt oli tie oikein hyvää ja ajelin aina Obluchyen saakka, josta pienellä kyselyllä löytyi pieni motelli, jota Tanja-niminen naisihminen piteli. Ensin ei meinannut löytyä pyöräparkkia ja ajattelin jo lähteä pois, mutta sitten sain hänet ymmärtämään, että jos vaikka miliisiaseman pihalle saisi. Sitten vaan kyselemään ja juu, se passaa, ilmaiseksi. Asema oli ihan motellia vastapäätä.

Motelli maksoi 1200rub ja illallinen 321rub alkukeitolla ja pihvillä ja muusilla. Oluen hain itse kaupasta.

16.7 aamulla klo 8 baanalle oikein mukavaa tietä eteenpäin. Muuten tästä osuudesta ei ole paljoa kerrottavaa, vuorotellen metsää, metsää ja metsää. Ja tankille varmuuden vuoksi tarpeeksi usein, kun asemat voivat olla aika harvassa ja kukaan ei oikein tiedä, missä olisi seuraava, jos menee kysymään.
Otin sellaisen rytmin, että ajoin tankillisella aina 200km ja sen jälkeen tankkasin seuraavalla mahdollisella. Näin toimien ei tullut missään kohtaa ongelmaa bensan riittävyyden kanssa.

Yhdellä P-alueella oli motoristi parkissa ja pysähdyin kyselemään mihin matka.

Venäläinen kaveri Khabarovskista, 1300 CB Hondan kanssa ja menossa Magadanin tiehaaran kohdille. Siinä sitten elekielellä sovittiin, että ajellaan kimpassa sinne saakka. Sillä oli polttoaine tosi vähissä ja halusi vissiin kaverin turvaksi. Siinä sitten alkoi tulla sitä ns. pompputietä. Valtavia painaumia asfalttitiessä. Kaveri oli hätää kärsimässä, kun Hondan jouset pohjasi ankarasti. Kotkan jousitus nieli ne niin, ettei edes huomannut. Monessa kohtaa oli painuman jälkeen tai ennen kukkia ja ristejä, että kai niistä on joltain karannut autokin käsistä. Ja sitten näkyi iiiissssoooja maastopaloja, maisema ihan sininen ja savuinen.

Magadanin tiehaarassa oli myös motelli, johon jäin yöksi; 2000rub ja pyörä talliin. Illalla kävin vielä tankkaamassa läheisellä huoltoasemalla, niin yksi asiakas osoitteli mun eturengasta ja eikun katsomaan. Eturenkaassa oli ruuvi pystyssä, mutta ihan hiukan vaan sisällä, eikä reikää. Olipa valtava tuuri ja hienoa, että kaveri huomasi ja ilmoitti. Oli mennyt varmaan ihan siinä huoltoasemalla.

Illalla siihen pölähti engelsmanni vanhan Yamaha Teneren kanssa. Siinä hän syödessään kertoili olleensa 4 vuotta reissussa ja nytkin lähti johonkin, että sais teltan pystyyn.

Sanoi, että ajaisi jotain kinttupolkua Tyndasta kohti Baikaljärveä. On kuulemma uskomattoman hieno ja haasteellinen, about 1500 km pitkä matka.

Aamulla ajattelin, että lähden klo 7 liikkeelle ja niin myös puhelimesta katsoin. Siinä respan täti oli pöllähtäneen näköinen ja kysyin, että mitä kello on, niin sanoi olevan 5.55. Olin taas ylittänyt yhden aikavyöhykkeen. Okey, hiukan yli klo 6 tielle, +12 astetta lämmintä vaan. Pari tuntia ajelin taas ja tankille ja kafeeseen aamupalalle. Kahvia ja munakasta 88rub (1,57e). Polttoaine 95 on ollut siinä 35rub-40 rub välillä (0,63-0,41e)

Sitten näin aika surullisen tapahtuman, kun oli Peugeot, farmari 406, koivujen seassa ja kuski tien reunassa valkoisen lakanan alla. Pari sataa kilometriä ennen Chitaa oli ollut henkilöauton ja rekan törmäys. Rekka oli vielä ojassa.
Olin tullut pari päivää melkoisia päivämatkoja, joten ennen Chitaa päätin, että tarvitsen rahaa ja hotellin netillä, jotka molemmat löytyivät hieman kaupungin laitamalta. Alhaalla ravintolassa on aikamoiset karaoket menossa...Aamulla taas baanalle ja kohti Irkutskia.