21.7. Lähdin Irkutskista ajelemaan hyvää nelikaistaista baanaa ja sitä riittikin n.100 km. Sitten alkoi vanhaa tietä ajelu, uusi oli melkein valmiina vieressä, niin kuin J.Helin oli viime vuonna blogissaan todennut. Vanha tie on tosi kurjassa kunnossa.
Ennen Tulunia kävin uimassa yhdessä joessa kalsarit jalassa. Hikiset kalsarit tulivat samalla huuhdeltua ja kuivuivat riittävästi, kun siinä hetken 30 asteen lämmössä seisoskelin.
Seuraavaa majapaikkaa suunnitellessani sattui ihmeellinen tapahtuma. Nizhneudisk-nimisessä kylässä eräs nainen Hiacella halusi kätellä vauhdissa. Piteli kättään suorana ulkona auton ikkunasta. Heitettiin yläviitoset ja hän kaasutti menemään. Seuraavissa liikennevaloissa ajoin viereen ja kyselin hotellia tai majapaikkaa. Hän näytti, että hän tietää ja pyysi seuraamaan perässä. Mentiin kylän keskustaan ja siinä oli motelli, mutta ei parkkipaikkaa pyörälle. Sanoin, että pitää olla pyörälle hyvä paikka. Sitten hän näytti, että odota 10 minuuttia. Kävin siinä välissä tankkaamassa. Tosin 95 oli kylästä loppu, joten 92:ta tankkiin. Se on halvempaa, mutta vastaavasti sitä kuluu enemmän. Sitten ajelin takaisin treffipaikalle. Nainen tuli Hiacellaan ja hänen kaveri 600 CBR:llä. Tämä kaveri kertoi, että hän tietää majapaikan muutaman kilometrin päässä, jossa pyörä on turvassa. Minä näytin, että mennään sinne sitten. Ajeltiin ainakin 10 km ihan hämärille kuorma-autotalleille. Homma ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, joten totesin, että ajan sittenkin vielä tunnin. Kerroin löytäneeni navigaattorista yöpaikan. Pojat olivat myrtsinä, kun en jäänyt. Jotenkin vaan tuli sellainen olo, että olisivat ehkä putsanneet minut. Lähdin siitä sitten saattajan kera takaisin kohti Alzamaytä, josta piti löytyä motelli. Ja olihan siellä ja vielä halpa, ainoastaan 825rub. Aamulla klo 8 pitää poistua. Paikka on rekkaparkki, josta löytyy myös kahvila ja kauppa. Eli siinä oli kaikki tarvittava. Taas oli normi päivämatka, sellaiset 645km.
22.7 Aamulla seiskalta ylös ja tavarat pyörän päälle ja aamupalalle. Pyysin kaurapuuroa, mutta sainkin MANNAPUUROA VOILLA !!!!! Ja voi taivas, kun se maistui hyvälle. Otin vielä munakkaan ja ison kahvin maidolla. Maksoivat 180 rub. Iso litran mehu maksoi 70rub.
Siinä, kun pyörää pakkasin, niin tuli herra Kazakstanista juttelemaan ja ottamaan kuvia. Noh, juttelemaan - ei sitä jutteluksi voinut sanoa, kun ei mitään yhteistä kieltä löytynyt. Hän kuitenkin halusi antaa minulle kazastanilaista Tiger-vodkaa pullollisen. Ymmärsin, että se parantaa kaikki taudit. Kiittelin kovasti ja lähdin ajelemaan hieman viileässä +17 asteen lämpötilassa.
Matkan tekeminen maistuu ihan hyvältä, kun on hyvä sää ja vähäinen liikenne. Tie oli paikka paikoin oikein hyvää ja sitten taas ihan mahdotonta. Tietyömailla pölyttää ihan kauheasti.
Krasnoyarskan jälkeen olin tankilla ja pistelin mobiuksesta kuvaa talteen, niin siihen tuli neljä autollista romanialaisia ja heti kerjäämään rahaa. Totesin, että pienellä budjetilla mennään tässäkin.
Kun lähdin siitä jatkamaan matkaa, niin tuli vastaan kolme ambulanssia, kaksi uatzia ja sprintterialustainen pillit päällä. Ajattelin heti, että on varmaan kolari sattunut. Sitten alkoi näkyä jononpäätä. Ohittelin jonoa eteenpäin pitkin tienreunaa ja välillä välistä noin seitsemän kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti