Adventure of a lifetime: Baikaljärven seutua lähellä Mongoliaa

18.7

Chitassa kävin hieman pyörähtämässa ja löysin Hesburgerin, ainakin kyltin. Oli kiinni, jos oli siinä rakennuksessa. Tie oli kohtuullista, vaikka pomppuista. Oikeastaan aika surkeaa. Muutama tietyö oli myös tällä osuudella. Pysähdyin, kun näin tienreunassa seisomassa korealaisen fillaristin. Hän oli matkalla Englantiin. Toivoteltiin hyvät matkat. Sitten 50 km ennen Ulan -Udea oli keltainen Wingi tienreunassa. Kaveri juoksi heiluttamaan ja minä pysähdyin kyselemään, että mikä hätänä. Ei mitään hätää, pysäytti vaan. Heppu oli Aleksander Belomestnov ja hän oli lähtenyt ajamaan Kosomolsk-on-Amurista, joka on Khabarovskista pohjoiseen. Ei puhunut sanaakaan englantia. Sen sain selville, että oli menossa Motobike festivaliin, Irkutskiin. Daa, daa. Näytin, että minä ajan Ulan-Udeen yöksi ja huomenna menen Irkutskiin. Ymmärsin, että hän ajaa vielä lauantai-illan aikana sinne. Toivotin hyvää matkaa ja harasoo.

Ajelin siitä ohitustietä kohti Irkutskia ja muistin Helinin blogista, että olisi joku hyvä motelli ihan hoodeilla. Sitten löytyi yksi ja menin kyselemään Sailan tekeman lapun kanssa. Huone löytyi, 1400rub aamupalalla. Tavarat pieneen yhden hengen huoneeseen ja läheiseen Jurtta-kafeeseen syömään borssikeittoa, jossa oli kärpänen, mutta en antanut sen häiritä. Kulkukoirat piti yöllä hieman hereillä, kun kävivät könyämässa hotellin roskiksessa.
19.7.
Aamulla ei saanut aamupalaa ja minä kyselemään, että miksi ei, koska olen maksanut. No, aamupalan tekijä oli kipeänä. Minä siihen, että sitten 200 rublaa tähän käteen. Ei käynyt sekään. No, sitten on tultava aamupalaa pöytään. Ei onnistunut ....Siitä suivaantuneena totesin, että pidä hyvänäsi. Laitoin kamat niskaan ja lähdin baanalle. Vajaan 10km ajelun jälkeen pysähdyin aamupalalle kafeeseen. Kahvia, munakasta ja pelmenikeittoa, 180 rub. Alkaa pikkuhiljaa tottua näihin erikoisiin aamupaloihin ja nyt pystyy jo ajamaan tunnin ennenkuin täytyy saada ruokaa. Kotona on ollut kahvi saatava vartissa heräämisen jälkeen. Muuten on aamu pilalla.
Jonkin aikaa ajelin Irkutskia kohden ja näin lossin, joka tuli joen yli Ilyuinka-kylän nurkilla. Sitä pysähdyin ihmettelemään. Tuovat tukkirekan ja autoja joen yli lossilla. Hienosti homma sujui.
Sitten olikin tankkaus vuorossa ja samalla huoltoasemalla oli ystäväni Aleksander. Eleillä sovittiin, että ajellaan 100 lasissa kohti Irkutskia. Siitä sitten alkoi sellanen ralli, että oikein pelotti - siis Aleksanderin puolesta. Hänen ajotyylinsä poikkesi melkoisesti meikäläisen ajotyylistä. Suorilla mentiin lujaa ja kurveihin vauhti otettiin melkein kokonaan pois, tietyömaa-alueille painettiin joko täysillä sekaan tai sitten tehtiin paniikkijarrutus juuri ennen hiekkaa. Aika vaikeaa ajaa tuollaisen perässä. Muutaman kahvi- ja tupakkatauon jälkeen päästiin liki Irkutskia. Festivaalit olivat jo ohi, mutta Aleksander jäi sinne. Minä puolestani jatkoin matkaa. Siinä festivaalialueen lähellä nähtiin myös seitsemän kiinalaista motoristia 1200GS Bemareiden kanssa. Ottivat happea ja olivat kotiin päin menossa.
70km ennen Irkutskia pysähdyin tankille ja siinä huoltsikalla oli WI-FI!!! Meikäläinen heti ipadi käteen ja surffaamaan majapaikkaa Irkutskista. Siihen tuli kaveri Jegateburgista ja toinen australialainen kaveri 400 Suzukin kanssa. Toinen oli vaan ajelemassa Baikalilla ja toinen, aussi, oli ajanut sen Tiydan tien parin muun kaverin kanssa. Kertoi sen olevan 1000km hard enduroa.
Tosiaan kestää 2 viikkoa ajaa se läpi, jos on helppoa aikaa, jolloin joet ovat kuivia, kuten heillä oli ollut. Silti olivat uineet pyörien kanssa.
Huoltoasemalta ajelin sunnuntairuuhkassa Irkutskiin ja hostelliin.

20.7 kävin paikallisessa Ara-autossa, jossa on myös KTM-edustus, jos vaikka saisi öljyt vaihdettua. Se onnistui heti. Piti vaan itse hakea 200m päästä varaosakaupasta Motul W10-50 öljyä 4l, hinta oli 2000rub. Pyörän pesu, suodattimen ja öljyn vaihto yhteensä 366rub. Melko edullista.

Jatkoin ajelua kohti Listvyankaa, joka on hyvin suosittu lomakohde Baikalin rannalla. Paljon oli korealaisia ja pietarilaisia matkailijoita. Ihmettelivät kovasti suomalaista hullua, joka oli siellä omalla moottoripyörällään...
Sieltä takaisin ajaessani oli tyttö Hondalla tien vieressä ja heilutti pysähtymään. Hondasta.oli bensa loppu. Annoin varakannustani hänelle 3 litraa ja sitten totesin, että myös akku on kaput. Hiukan jaksoi enää pyörittää. Yritettiin mäkistartilla, mutta mimmi ei osannut sitä, vaan
laski iloisesti mäen alas ja totesi, ettei lähtenyt. Hän oli painellut kytkin pohjassa ja koittanut startata, vaikka huusin 'gear'. Totesin nou kän do ja harasoo. Mimmin ystävä oli onneksi tulossa antamaan virtaa.
Kävin vielä illalla kävelemässä Irkutskin keskustassa ja totesin, voi hurjaa, back to 70ees. Onneksi asuttamani hostelli on uusi ja hieno. Täällä todella viihtyy.