Adventure of a lifetime: Novosibirskistä Niiralaan

24.7.

Novosibirsk-Omsk välinen tie on todella hyväkuntoinen, muutama työmaa-alue, mutta muuten hyvä. Tieosuus oli sitten myös puuduttavin tähänastisista Venäjän teistä. Muutama tankkaus ja pullakahvit tuli syötyä jossain kafeessa. Motelleita on varmaan 10 kpl tällä välillä, joten ihan turhaan lähdin eilen Novosibirskiin hakemaan yöpaikkaa. Fiiliksellä, kun olisin ajanut sen 10 kilometriä lisää, niin olisi ollut hieno motelli, jossa nyt söin sitten aamupalan..

Muuten ei ole paljoa kerrottavaa tästä pätkästä. Novosibirskissä on Motorbike-festivaali tänä viikonloppuna - paljon tuli pyöriä vastaan. Nyt olen hyvässä motellissa Omskin kehällä, 1100rub yö ja pyörä aitauksessa talon takana.

25.7. Omsk-Tugulym

Aamupalan jälkeen taas baanalle. Alku oli aika hyvää tietä, välissä pahoja tietyömaita. Oli paljon irtosoraa, puolen nyrkin kokoista sepeliä ja silti myös isoja reikiä tiessä. Abatskoye-Ishim väli oli aivan surkea, huonoa asfalttia ja hiekkaa tiellä. Tyumenissä pistin merkille, että oli paljon uusia kerrostaloja rakenteilla. Tugulymistä löysin samantasoisen ja hintaisen motellin kuin Omskista.

26.7. Tugulym-Krasnokamsk

Tällä välillä oli eniten poliiseja koko matkani aikana. Matkan teko oli siksi vähän hidasta, kun ei uskaltanut oikein riskeerata monien tutkien takia. Liikennettä oli myös paljon sunnuntaipäivän vuoksi. Havaitsin myös tien kupeessa useita ensihoitoyksikköjä. Muutamia ensihoitoparakkeja, ambulansseja ja helikoptereita oli tällaisessa yksikössä valmiudessa.

Polttoaineen kulutuksesta olen tehnyt havinnon Venäjän puolella, että se vaihtelee samasta ajotyylistä huolimatta melkoisesti. Johtuneekohan se polttoaineen laadusta. Kulutus on ollut 5,5 ja 6,3 litran välillä sadalla kilometrillä.

Ennen Permiä pyörän pakoputken käyrästön tiiviste tuli pois paikoiltaan ja pyörästä tuli melkoisen meluisa. Ajoin silti vielä majapaikkaan ja aloitin huoltohommat hotellin pihalla. Jouduin purkamaan laukkuraudat ja sivukatteen, jotta sain liitoksen näkyviin. Tiiviste takaisin paikoilleen, klemmari piukalle ja pyörä pakettiin. Koko hommaan meni noin tunti ja sitten vasta pääsin majoittumaan. Tässäkin hotellissa lupasivat, että netti toimii huoneessa, mutta ei pitänyt paikkansa. Ainoastaan aulassa sain netin toimimaan välttävästi.

27.7. Krasnokamsk-Sharya

Aamulla oli aika vilpoista lähteä ajamaan, asteita oli vain 12C. Tämä oli jälleen hyvää ja mukavaa tietä ajella. Matka eteni murheitta kohti Kirovia. Maanantaina sain tiedon Vuojärven Matilta, että on lähtenyt ajamaan minua vastaan. Tekstiviestein sovittiin sopivasta kohtaamispaikasta. Kirovin jälkeen pysähdyin syömään lounaaksi borssikeittoa, saslikia, blinejä ja kahvia, yhteensä 350rub. Koska olin jälleen vaihtanut aikavyöhykettä, päätin jatkaa vielä ajamista, koska kello oli niin vähän. Sharyassa kävin keskustan hotellissa kysymässä majapaikkaa. Olisi ollutkin muuten ihan hyvä, netti ja kaikki, mutta ei pyörälle suojaisaa parkkipaikkaa. Päätin katsoa kaupungin ulkopuolelta ja löysinkin turvallisemman paikan kotkalle, mutta tässä ei sitten taas ollut nettiä.

Tässä motellissa oli tyypilliset venäläiset rappuset. Viimeinen askelma ylätasanteella oli minua puoleen sääreen, joka johtui siitä, että jako ei ollut mennyt tasan...

28.7. Sharya-Nikolskiy Torznok

Lähdin ajamaan Sharyasta kohti Vologdaa navin mukaan suorinta tietä. Jo lähtiessäni kyselin rekkakuskilta tien kunnosta mielipidettä. Hän näytti peukaloa alas ja sanoi "bad". Eli kyseessä oli suora tie kohti Buytä. Jostain syystä navigaattori ei ohjannut sinne ja teinkin koko reissuni ensimmäisen pummin. Tulin Sudislavliin, josta navigaattori näytti suoraa tietä tielle R99. Valitsin tämän reitin ja kohtasinkin reissuni pahimman pätkän, josta kuvakin alempana. Pääsin kuitenkin ohittamaan totaalisen liejuisan paikan kiertämällä ja jatkoin matkaa kohti Buytä. Buystä jatkoin Moskova-Arkhangelsk -tielle ja siitä edelleen kohti Vologdaa. Matin kanssa soiteltiin ja sovittiin tapaamispaikkaa. Majapaikka löytyi meille noin sata kilometriä Vologdasta pohjoiseen, pienestä luostarikylästä. Tässä majapaikassa emäntä puhui englantia. Hänen kanssaan käytiin paikallisessa ruokakaupassa ostamassa illan ja aamun syömisemme ja emäntä lupautui ne meille valmistamaan ne pientä korvausta vastaan. Olipa hienoa tavata suomalainen motoristikaveri pitkästä aikaa. Ilta kului kokemuksia vaihtaessa.

29.7.

Aamulla lähdimme jo kahdeksan maissa liikkeelle kohti Suomen rajaa. Arvelimme saapuvamme Suomen puolelle vasta torstaina, mutta matka etenikin yllättävän hyvin ja teimme muutoksen suunnitelmiin ja ilmoitimme kotijoukoille, että rajan ylitys aikaistuukin arvioidusta.

Tiet olivat muuten hyviä, lukuunottamatta muutamaa hiekkatiepätkää. Tosin ne olivat enduromiehille mukavia pätkiä ajaa välillä. Tulimme Laatokan rantateitä kohti Sortavalaa ja siitä edelleen kohti rajanylityspaikkaa. Rajalla ihmettelivät ja kyselivät, että mistä oikein olen tullut maahan. Eivät meinanneet uskoa, kun kerroin, että Vladivostokista. Minulla oli Svetlanan antama ajoneuvon maahantuontitodistus, jota näytin tullivirkailijoille. Svetlana oli vannottanut, että tätä paperia ei saa hävittää. Virkailijat pyysivät avaamaan takalaukun ja tankkilaukun ja siinä se. Ei muuta kuin leimat passiin ja hyvää matkaa. Suomen tullissa näytin ainoastaan passia ja sillä selvä. Liikutus tuli, kun tajusin, että Suomessa ollaan, vihdoinkin!

Pipsa odotti sovitun huoltoaseman pihalla, rajan läheisyydessä. Hänellä oli varattuna kultamitali ja maapallopysti maailmanmatkaajalle. Olipa liikuttava kohtaaminen pitkästä aikaa. Kotiin on aina kiva tulla, vaikka vasta itärajalla ollaankin. Spotti kulkee vielä lauantaina Raisioon.