Novosibirskistä Niiralaan

24.7.

Novosibirsk-Omsk välinen tie on todella hyväkuntoinen, muutama työmaa-alue, mutta muuten hyvä. Tieosuus oli sitten myös puuduttavin tähänastisista Venäjän teistä. Muutama tankkaus ja pullakahvit tuli syötyä jossain kafeessa. Motelleita on varmaan 10 kpl tällä välillä, joten ihan turhaan lähdin eilen Novosibirskiin hakemaan yöpaikkaa. Fiiliksellä, kun olisin ajanut sen 10 kilometriä lisää, niin olisi ollut hieno motelli, jossa nyt söin sitten aamupalan.. 

Muuten ei ole paljoa kerrottavaa tästä pätkästä. Novosibirskissä on Motorbike-festivaali tänä viikonloppuna - paljon tuli pyöriä vastaan. Nyt olen hyvässä motellissa Omskin kehällä, 1100rub yö ja pyörä aitauksessa talon takana.

25.7. Omsk-Tugulym

Aamupalan jälkeen taas baanalle. Alku oli aika hyvää tietä, välissä pahoja tietyömaita. Oli paljon irtosoraa, puolen nyrkin kokoista sepeliä ja silti myös isoja reikiä tiessä. Abatskoye-Ishim väli oli aivan surkea, huonoa asfalttia ja hiekkaa tiellä. Tyumenissä pistin merkille, että oli paljon uusia kerrostaloja rakenteilla. Tugulymistä löysin samantasoisen ja hintaisen motellin kuin Omskista.

26.7. Tugulym-Krasnokamsk

Tällä välillä oli eniten poliiseja koko matkani aikana. Matkan teko oli siksi vähän hidasta, kun ei uskaltanut oikein riskeerata monien tutkien takia. Liikennettä oli myös paljon sunnuntaipäivän vuoksi. Havaitsin myös tien kupeessa useita ensihoitoyksikköjä. Muutamia ensihoitoparakkeja, ambulansseja ja helikoptereita oli tällaisessa yksikössä valmiudessa. 

Polttoaineen kulutuksesta olen tehnyt havinnon Venäjän puolella, että se vaihtelee samasta ajotyylistä huolimatta melkoisesti. Johtuneekohan se polttoaineen laadusta. Kulutus on ollut 5,5 ja 6,3 litran välillä sadalla kilometrillä.

Ennen Permiä pyörän pakoputken käyrästön tiiviste tuli pois paikoiltaan ja pyörästä tuli melkoisen meluisa. Ajoin silti vielä majapaikkaan ja aloitin huoltohommat hotellin pihalla. Jouduin purkamaan laukkuraudat ja sivukatteen, jotta sain liitoksen näkyviin. Tiiviste takaisin paikoilleen, klemmari piukalle ja pyörä pakettiin. Koko hommaan meni noin tunti ja sitten vasta pääsin majoittumaan. Tässäkin hotellissa lupasivat, että netti toimii huoneessa, mutta ei pitänyt paikkansa. Ainoastaan aulassa sain netin toimimaan välttävästi.

27.7. Krasnokamsk-Sharya

Aamulla oli aika vilpoista lähteä ajamaan, asteita oli vain 12C. Tämä oli jälleen hyvää ja mukavaa tietä ajella. Matka eteni murheitta kohti Kirovia. Maanantaina sain tiedon Vuojärven Matilta, että on lähtenyt ajamaan minua vastaan. Tekstiviestein sovittiin sopivasta kohtaamispaikasta. Kirovin jälkeen pysähdyin syömään lounaaksi borssikeittoa, saslikia, blinejä ja kahvia, yhteensä 350rub. Koska olin jälleen vaihtanut aikavyöhykettä, päätin jatkaa vielä ajamista, koska kello oli niin vähän. Sharyassa kävin keskustan hotellissa kysymässä majapaikkaa. Olisi ollutkin muuten ihan hyvä, netti ja kaikki, mutta ei pyörälle suojaisaa parkkipaikkaa. Päätin katsoa kaupungin ulkopuolelta ja löysinkin turvallisemman paikan kotkalle, mutta tässä ei sitten taas ollut nettiä.

Tässä motellissa oli tyypilliset venäläiset rappuset. Viimeinen askelma ylätasanteella oli minua puoleen sääreen, joka johtui siitä, että jako ei ollut mennyt tasan...

28.7. Sharya-Nikolskiy Torznok

Lähdin ajamaan Sharyasta kohti Vologdaa navin mukaan suorinta tietä. Jo lähtiessäni kyselin rekkakuskilta tien kunnosta mielipidettä. Hän näytti peukaloa alas ja sanoi "bad". Eli kyseessä oli suora tie kohti Buytä. Jostain syystä navigaattori ei ohjannut sinne ja teinkin koko reissuni ensimmäisen pummin. Tulin Sudislavliin, josta navigaattori näytti suoraa tietä tielle R99. Valitsin tämän reitin ja kohtasinkin reissuni pahimman pätkän, josta kuvakin alempana. Pääsin kuitenkin ohittamaan totaalisen liejuisan paikan kiertämällä ja jatkoin matkaa kohti Buytä. Buystä jatkoin Moskova-Arkhangelsk -tielle ja siitä edelleen kohti Vologdaa. Matin kanssa soiteltiin ja sovittiin tapaamispaikkaa. Majapaikka löytyi meille noin sata kilometriä Vologdasta pohjoiseen, pienestä luostarikylästä. Tässä majapaikassa emäntä puhui englantia. Hänen kanssaan käytiin paikallisessa ruokakaupassa ostamassa illan ja aamun syömisemme ja emäntä lupautui ne meille valmistamaan ne pientä korvausta vastaan. Olipa hienoa tavata suomalainen motoristikaveri pitkästä aikaa. Ilta kului kokemuksia vaihtaessa.

29.7. 

Aamulla lähdimme jo kahdeksan maissa liikkeelle kohti Suomen rajaa. Arvelimme saapuvamme Suomen puolelle vasta torstaina, mutta matka etenikin yllättävän hyvin ja teimme muutoksen suunnitelmiin ja ilmoitimme kotijoukoille, että rajan ylitys aikaistuukin arvioidusta.

Tiet olivat muuten hyviä, lukuunottamatta muutamaa hiekkatiepätkää. Tosin ne olivat enduromiehille mukavia pätkiä ajaa välillä. Tulimme Laatokan rantateitä kohti Sortavalaa ja siitä edelleen kohti rajanylityspaikkaa. Rajalla ihmettelivät ja kyselivät, että mistä oikein olen tullut maahan. Eivät meinanneet uskoa, kun kerroin, että Vladivostokista. Minulla oli Svetlanan antama ajoneuvon maahantuontitodistus, jota näytin tullivirkailijoille. Svetlana oli vannottanut, että tätä paperia ei saa hävittää. Virkailijat pyysivät avaamaan takalaukun ja tankkilaukun ja siinä se. Ei muuta kuin leimat passiin ja hyvää matkaa. Suomen tullissa näytin ainoastaan passia ja sillä selvä. Liikutus tuli, kun tajusin, että Suomessa ollaan, vihdoinkin! 

Pipsa odotti sovitun huoltoaseman pihalla, rajan läheisyydessä. Hänellä oli varattuna kultamitali ja maapallopysti maailmanmatkaajalle. Olipa liikuttava kohtaaminen pitkästä aikaa. Kotiin on aina kiva tulla, vaikka vasta itärajalla ollaankin. Spotti kulkee vielä lauantaina Raisioon.

Miliisiasema tien poskessa

Motellini Omskissa

Paikallinen A3C-asema

Suomen lippu melkein purkautunut matkalla

Muistomerkki liikenneonnettomuuden uhrille

Ensihoitoyksikkö valtatien sivussa

Pari reittivaihtoehtoa Moskovaan

350 ruplan lounas

Muistomerkki motoristille

Ei mene jako tasan venäläisissä portaissa

Hieman huonompaa valtatietä

Luostari

Majatalo

<

Kylä Karjalassa

Laatokka

Laatokka, matkamies ja peli

Vanha raja

Rajakivi Suomi

Rajakivi CCCP

Tyypillinen vanteen tuhoaja tiessä

Vartioitu tasoristeys

Murheen Risti - talvisodan ensimmäinen muistomerkki Venäjän puolella, Impilahden Koirinojalla

Kohti Novosibirskiä

22.7-23.7. Achinsk

Yö meni kuulostellessa pulttipyssyn vinkunaa. Tuntui, että koko yön joku vaihtoi renkaita. Aamulla siitä sitten kamat päälle ja ravintolaan aamupalalle. Riisipuuroa oli tänä aamuna tarjolla ja kahvia ja leipää, 111rub. Aamupalaa syödessä alkoi sade. Laitoin ravintolan eteisessä vuoret pukuun paikalleen ja otin uusintastartin.

Tie oli oikein hyvää, muutamaa työmaata lukuunottamatta. Muutama sadekuuro tuli ja muutaman rajumman odottelin bussipysäkillä, että menevät pois alta. Liki Novosobirskiä oli kolme isoa työmaata ja pitkät autojonot.
Näillä venäläisillä on ihme tapa ajaa tällaisissa ruuhkissa. Jos on jono, mikä seisoo, niin ohi mennään silti. Ilmeisesti sillä ajatuksella, että minun täytyy olla ensimmäinen. Tällä tyylillä liikenne sumputtuu, kun on tie täynnä autoja jonossa, vastaantulijoita ja ohittajia, kummastakin suunnasta.
Liikennekulttuurista paras esimerkki oli tänään vanhempi herrasmies Honda CRV:llä. Olin ohittamassa rekkaa, niin hän tuli siihen kolmanneksi mun rinnalle! Ei totta vie! Minä polkaisin kotkasta pari pienempää ja pois tilanteesta. Ihan crazy. Sillä oli ihan juuri se paikallisten ajoasento: kaksin käsin ratin yläosasta kiinni hurjalla rutistuksella ja selkä 20 cm irti selkänojasta.
Ennen Novosibirskiä oli rekka (Kenwood) työntänyt Samaran takamerkin kiinni kuljettajan selkänojaan. Oli hassun näköinen Samara.
Hotelli löytyi kaupungin laitamilta ja kotka pääsi kaupan eteiseen tuulikaappiin yöksi, josta kuvia alla. Kaveri kysyi, haluanko jättää pyörän ulos vai ajaa sen sisälle. Vastasin tietenkin, että sisälle ja eikun portaat ylös ja tuulikaappiin. Rakennuksessa oli kauppa alakerrassa ja kolmisen kerrosta majoitustiloja yläpuolella. Aamulla jatkan kohti uusia seikkailuja ja Omskia.

Tasoristeys suojattu kunnolla

KTM kaupan eteisessä

Erikoisia kohtaamisia ja matkakokemuksia Itä-Siperiassa

21.7. Lähdin Irkutskista  ajelemaan hyvää nelikaistaista baanaa ja sitä riittikin n.100 km. Sitten alkoi vanhaa tietä ajelu, uusi oli melkein valmiina vieressä, niin kuin J.Helin oli viime vuonna blogissaan todennut. Vanha tie on tosi kurjassa kunnossa.

Ennen Tulunia kävin uimassa yhdessä joessa kalsarit jalassa. Hikiset kalsarit tulivat samalla huuhdeltua ja kuivuivat riittävästi, kun siinä hetken 30 asteen lämmössä seisoskelin.

Seuraavaa majapaikkaa suunnitellessani sattui ihmeellinen tapahtuma. Nizhneudisk-nimisessä kylässä eräs nainen Hiacella halusi kätellä vauhdissa. Piteli kättään suorana ulkona auton ikkunasta. Heitettiin yläviitoset ja hän kaasutti menemään. Seuraavissa liikennevaloissa ajoin viereen ja kyselin hotellia tai majapaikkaa. Hän näytti, että hän tietää ja pyysi seuraamaan perässä. Mentiin kylän keskustaan ja siinä oli motelli, mutta ei parkkipaikkaa pyörälle. Sanoin, että pitää olla pyörälle hyvä paikka. Sitten hän näytti, että odota 10 minuuttia. Kävin siinä välissä tankkaamassa. Tosin 95 oli kylästä loppu, joten 92:ta tankkiin. Se on halvempaa, mutta vastaavasti sitä kuluu enemmän. Sitten ajelin takaisin treffipaikalle. Nainen tuli Hiacellaan ja hänen kaveri 600 CBR:llä. Tämä kaveri kertoi, että hän tietää majapaikan muutaman kilometrin päässä, jossa pyörä on turvassa. Minä näytin, että mennään sinne sitten. Ajeltiin ainakin 10 km ihan hämärille kuorma-autotalleille. Homma ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, joten totesin, että ajan sittenkin vielä tunnin. Kerroin löytäneeni navigaattorista yöpaikan. Pojat olivat myrtsinä, kun en jäänyt. Jotenkin vaan tuli sellainen olo, että olisivat ehkä putsanneet minut. Lähdin siitä sitten saattajan kera takaisin kohti Alzamaytä, josta piti löytyä motelli. Ja olihan siellä ja vielä halpa, ainoastaan 825rub. Aamulla klo 8 pitää poistua. Paikka on rekkaparkki, josta löytyy myös kahvila ja kauppa. Eli siinä oli kaikki tarvittava. Taas oli normi päivämatka, sellaiset 645km.

 

22.7 Aamulla seiskalta ylös ja tavarat pyörän päälle ja aamupalalle. Pyysin kaurapuuroa, mutta sainkin MANNAPUUROA VOILLA !!!!! Ja voi taivas, kun se maistui hyvälle. Otin vielä munakkaan ja ison kahvin maidolla. Maksoivat 180 rub. Iso litran mehu maksoi 70rub.

Siinä, kun pyörää pakkasin, niin tuli herra Kazakstanista juttelemaan ja ottamaan kuvia. Noh, juttelemaan - ei sitä jutteluksi voinut sanoa, kun ei mitään yhteistä kieltä löytynyt. Hän kuitenkin halusi antaa minulle kazastanilaista Tiger-vodkaa pullollisen. Ymmärsin, että se parantaa kaikki taudit. Kiittelin kovasti ja lähdin ajelemaan hieman viileässä +17 asteen lämpötilassa.

Matkan tekeminen maistuu ihan hyvältä, kun on hyvä sää ja vähäinen liikenne. Tie oli paikka paikoin oikein hyvää ja sitten taas ihan mahdotonta. Tietyömailla pölyttää ihan kauheasti.

Krasnoyarskan jälkeen olin tankilla ja pistelin mobiuksesta kuvaa talteen, niin siihen tuli neljä autollista romanialaisia ja heti kerjäämään rahaa. Totesin, että pienellä budjetilla mennään tässäkin.

Kun lähdin siitä jatkamaan matkaa, niin tuli vastaan kolme ambulanssia, kaksi uatzia ja sprintterialustainen pillit päällä. Ajattelin heti, että on varmaan kolari sattunut. Sitten alkoi näkyä jononpäätä. Ohittelin jonoa eteenpäin pitkin tienreunaa ja välillä välistä noin seitsemän kilometriä.

Sitten näin surullisen näyn, niin kuin Suomenkin uutisissa sanottiin; 11 kuollutta ja 28 loukkaantunutta bussin ja kuorma-auton kolarissa. Kuorma-auto oli palanut täysin. Täällä käytetään paljon pikku-busseja, joihin mahtuu 12-15 henkeä ja ne ajaa ihan kuin pöllöt. Täysillä ja ilman liikennesääntöjä.
Achinskista otin taas rekkaparkkimotellin, 2000 rub yö ja pyörä talliin 250rub. Täällä on sentään wifi. Lisäksi löytyy kauppa ja kafee, josta saa illallisen ja aamupalan halvalla ostaa.

Perinteistä kylämaisemaa itä-Siperiassa

Isomman puoleinen työkone

Motelli

Suoran pätkä

Bussikatos mallia Venäjä

Tienvarsikauppaa

Rekkaparkissa kotka rivissä

Rekkaparkki, yläkerrassa huoneet, alakerrassa tallit