Adventure of a lifetime: Kokoontumisajon kautta Kanadaan; neljäs etappi

Morosta Motelli Tallwindistä, hyvin nukutun yön jälkeen, lähdin ajelemaan kohti Biggs Junctionia, josta sain polttoainetta ja aamupalan. On se kallista syödä tienvarsikuppilan aamupala; kuppi kahvia, kahden munan munakas, muutama nakki, paahtoleipä ja tuoremehu, 14 usd.

Maryhilliä ylös kohti Toppenishia ja sieltä Yakimaan. Yakimasta lähtee tie 821, Yakima river Canyon road. Tie on erittäin hieno.

Ellensburgissa otin polttoainetta ja kahvia ja jäähdyttelin varjossa, lämpötila oli taas yli +35 astetta. Paikallinen HD-jermu tuli ihmettelemään luokseni reissumiestä ja retkeäni.

Kartasta katselin, että tie 97 Leavenworthiin on mukavan mutkainen. Niin oli - ja myös ruuhkainen :)

Leavenworthista jatkoin Plainiin, jossa järjestettiin viikonloppuna Touratech Rally.

Rallin järjestää Overland ja Touratech (www.touratech-usa.com) yhteistyössä. Eli paikalla oli todella paljon maasto- ja nelivetoautoja. Myös tarvikemyyntiä autoihin ja prätkiin oli paljon.

Perjantaina ja lauantaina oli järjestetty kiertoajeluja vuoristoon eri tasoisia reittejä, hirmuvaikeasta 8 tuntia kestävästä seikkailusta, aina yhden tunnin helppoon retkeen. Lisäksi oli ajoharjoittelua ja pyörän käsittelyä kentällä, esitelmiä renkaanvaihdosta, vinkkejä mukana olevista työkaluista, matkustamisesta, rajan ylityksistä jne.

Lisäksi tapasin Horizontal unlimitin Grant Johnsonin, elävän legendan mp-matkailun saralta. Hänen kirjoitustensa ja web-sivujensa perusteella olen itse onnistunut tällä matkalla tähän asti oikein hyvin.

Perjantaina kuulin yhdeltä hollantilaiselta mieheltä, että Touratechilla on kaksi suomalaista kaveria töissä, mutta en löytänyt heitä silloin mistään, vaikka kyselin.

Lauantaina aamulla kävin Leavenworthissa kaupassa ja mäccärissä soittamassa kotiin Pipsalle.

Siellä oli kaupassa hienosti järkätty lounastiski. Tilasin kananrintaa ja korealaista nuudelia ja kaupanhyllystä juotavaa. Sitten vaan normaalisti kassan kautta ulos, kaljalaatikko kilisten.

Kävin ajelemassa helpon kiertoajelun yhdelle vuorelle. Aaron oli pilottina 1200 GS Bemarilla ja sitten oli toinen kaveri Suzukilla. Aaron kertoi, että hänen pomonsa on suomalainen Kimmo ja hänen kaverinsa Matti, on duuneissa rallissa myös. Hän otti kuvan kilvestä ja lähetti Kimmolle.
Koko viikonlopun lämpötila huiteli siellä +30-+35C, poikkeuksellisen lämmintä kuulemma tällä alueella. Sinä aikana, kun olin joella uimassa, oli pyörään ilmestynyt lappu, että ota yhteyttä.

Hieman myöhemmin tuli kaveri kyselemään, olenko suomalaisia. Kysyjä oli Suokon Matti. No, meillä riitti juttua ja sitten siihen tuli vielä Kimmo Lassila, joka on Touratechin USAn palkollinen.

Juttua riitti aina pikkutunneille asti.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin Matin kutsumana hänen vieraaksi Belleveuhun. Matkalla käytiin katsomassa kaikkien baarien äitiä, Last Frontier Saloonia. Voi taivas, kun siellä oli tavaraa paikat täynnä, autojen rekkareita jne ... Nyt siellä on myös HuittMP:n tarra jääkaapinovessa.

Pestiin Kotka valmiiksi Koreaan siirtoa varten ja käytiin syömässä Kirklandissa. Maanantaina aamulla nopeasti Touratechin kautta moikkaamassa Kimmoa ja tekemässä pieniä hankintoja. Sitten kohti Kanadaa ja Lei Logisticsia, joka sijaitsee Vancouverin kentän kupeessa. Greg Locher, jonka kanssa olen asioita spostilla hoidellut oli luonnossakin oikein luonnikas ja ammattimainen henkilö.

Rajan ylitys oli taas ihmeellinen. Jos oli vaikea päästä USA:han, niin pois lähteminen on ihan toisenlainen. Kukaan ei kysellyt mitään ennen kuin vasta Kanadan rajalla. Tyttö kyseli, koska poistun ja onko aseita tai huumeita tai alkoholia. Koko homma 15 min jonotuksineen.