Viikko tuli huilattua ajamisesta Family Parkkisella. Aika meni todella nopeasti. Parkkisten ihanat pojat ovat kyllä vieneet sopivasti ajatukset ihan muualle kuin tähän rundiin.
1.6 lähdin kohti Yosimiten kansallispuistoaluetta. Otin oikopolun San Josesta kohti Pattersonia ( tie 130) ja voi yhden kerran, kun oli mutkainen pätkä ja erittäin hieno ja hyväkuntoinen. Tuli sitten kallistettua renkaista ns. kulmat pois tosissaan. Ihan 1-vaihteella ajettavia mutkia oli paljon, n.50 mailia nousua ja laskua. Kukkulan päällä oli Observatorioalue, mutta en kerinnyt paljoa katselemaan, kun tie oli niin kutsuva.
Pattersonista alkoi tasainen ja suora osuus Modestoon, joka näytti olevan joku autokaupan keskittymä, sen verran paljon oli alan kauppoja. Sieltä sitten Waterfordin kautta kohti Yosimiteä.
Ennen Yosemiten aluetta alkoi jo näkymään, että lähivuosien aikana on ollut suuri metsäpalo. Oli paljon ja suuria alueita ihan mustana. Sitten alkoi tulla pikkuisen vihreää luontoon.
Maisemallisesti Yosemite on erittäin kaunis ja hieno alue. Vihreää luontoa ja ja toisaalta ylhäällä yli 3 km:n korkeudessa karua maastoa. Kalliot on hauskasti kuluneet pyöreäksi ja sileäksi, ihan erilaista kuin Alpeilla.
Ihmisiä ja autoja oli tosi runsaasti, vaikka oli maanantaipäivä.
Tioga pass on yli 9700 jalan korkeudessa, joten siellä lämpöa oli vain + 8 astetta ja lumirajalla ajeltiin. Tioga passin jälkeen tie tulee todella ison vuoren rinnettä alas n.12 %, eikä mitään turvakaiteita. Tien reunassa on vain puolen metrin soravalli ja siitä useamman sadan metrin rinne jatkuu alas ...
Jostain syystä takajarru hävisi. Pari kertaa, kun pumppaa, niin taas on jarru, mutta kun hetken on, niin taas menee poljin pohjaan. No, ajellaan sitten etujarrun varassa.
Pitää katella, jos olisi mp-huolto ja saisi vaikka ilmattua. Jos se on vaikka hörässyt ilmakuplan sisäänsä.
Lee Vinningistä lähdin ajelemaan kohti Dead Valleytä. Visitor-infosta kävin
kysymässä polttoaineen ostomahdollisuuksista seuraavalla pätkällä. Joka tapauksessa kannattaa
tankata, lähtee millä laitteella vaan liikkeelle. Infon täti sanoi, että siellä
on kallista polttoainetta. Kyllä, yli 5 taalaa gallona, kun normaalisti maksaa
3-3,5 taalaa/gallona.
Ensimmäisen kerran, kun Dead Valley tuli näkyviin, niin oli se huikaiseva
kokemus. Jotenkin täysin epätodellinen, kun laskeutui alas laaksoon. Lämpötila nousi myös vastaavassa suhteessa.
Ekan laakson läpi, kun ajoin, niin ajattelin, että siinä se. Sitten mäkeä ylös n.
5000 jalkaan ja sieltä n.7 mil alamäkeä alas kohti seuraavaan tasankoon ja sitten
se lämpö vasta tuli. Voi herran jumala, kun voi olla kuuma. Kun tulin Stovepipe Wellsiin ja tankkaamaan, niin pyörän mittari näytti + 44,6 astetta ja se oli aika
tukahduttavaa. Tankki täyteen ja sisältä kuppi kahvia ja muutama muistoesine
mukaan. Siitä sitten kohti Las Vegasia niin pyörän mittarissa oli ajossakin +39,3 astetta ja
60 metriä merenpinnan tason alla mentiin joitain satoja metrejä.
Sieltä, kun tie taas alkoi nousemaan, niin myös lämpötila alkoi
helpottua.
Las Vegasia kohti vaan ja hotelli Excalibur löytyi hyvin. Nyt ekaa kertaa
kun olen oikeassa KASINOSSA, niin voi herran jumala tuota pelikoneiden määrää. Ihmiset istuu ja laittaa rahaa koneisiin voittojen toivossa - noh onnea
peliin.
Huomenna taas city-päivä, koska kohta saa taas ajaa tosissaan .... ilman huilipäiviä.
 |
Pyöräparkki Las Vegasissa hotellissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti