Kokoontumisajon kautta Kanadaan; neljäs etappi

Morosta Motelli Tallwindistä, hyvin nukutun yön jälkeen, lähdin ajelemaan kohti Biggs Junctionia, josta sain polttoainetta ja aamupalan. On se kallista syödä tienvarsikuppilan aamupala; kuppi kahvia, kahden munan munakas, muutama nakki, paahtoleipä ja tuoremehu, 14 usd.

Maryhilliä ylös kohti Toppenishia ja sieltä Yakimaan. Yakimasta lähtee tie 821, Yakima river Canyon road. Tie on erittäin hieno.

Ellensburgissa otin polttoainetta ja kahvia ja jäähdyttelin varjossa, lämpötila oli taas yli +35 astetta. Paikallinen HD-jermu tuli ihmettelemään luokseni reissumiestä ja retkeäni.

Kartasta katselin, että tie 97 Leavenworthiin on mukavan mutkainen. Niin oli - ja myös ruuhkainen :)

Leavenworthista jatkoin Plainiin, jossa järjestettiin viikonloppuna Touratech Rally.

Rallin järjestää Overland ja Touratech (www.touratech-usa.com) yhteistyössä. Eli paikalla oli todella paljon maasto- ja nelivetoautoja. Myös tarvikemyyntiä autoihin ja prätkiin oli paljon.

Perjantaina ja lauantaina oli järjestetty kiertoajeluja vuoristoon eri tasoisia reittejä, hirmuvaikeasta 8 tuntia kestävästä seikkailusta, aina yhden tunnin helppoon retkeen. Lisäksi oli ajoharjoittelua ja pyörän käsittelyä kentällä, esitelmiä renkaanvaihdosta, vinkkejä mukana olevista työkaluista, matkustamisesta, rajan ylityksistä jne.

Lisäksi tapasin Horizontal unlimitin Grant Johnsonin, elävän legendan mp-matkailun saralta. Hänen kirjoitustensa ja web-sivujensa perusteella olen itse onnistunut tällä matkalla tähän asti oikein hyvin.

Perjantaina kuulin yhdeltä hollantilaiselta mieheltä, että Touratechilla on kaksi suomalaista kaveria töissä, mutta en löytänyt heitä silloin mistään, vaikka kyselin.

Lauantaina aamulla kävin Leavenworthissa kaupassa ja mäccärissä soittamassa kotiin Pipsalle.

Siellä oli kaupassa hienosti järkätty lounastiski. Tilasin kananrintaa ja korealaista nuudelia ja kaupanhyllystä juotavaa. Sitten vaan normaalisti kassan kautta ulos, kaljalaatikko kilisten.

Kävin ajelemassa helpon kiertoajelun yhdelle vuorelle. Aaron oli pilottina 1200 GS Bemarilla ja sitten oli toinen kaveri Suzukilla. Aaron kertoi, että hänen pomonsa on suomalainen Kimmo ja hänen kaverinsa Matti, on duuneissa rallissa myös. Hän otti kuvan kilvestä ja lähetti Kimmolle.
Koko viikonlopun lämpötila huiteli siellä +30-+35C, poikkeuksellisen lämmintä kuulemma tällä alueella. Sinä aikana, kun olin joella uimassa, oli pyörään ilmestynyt lappu, että ota yhteyttä.

Hieman myöhemmin tuli kaveri kyselemään, olenko suomalaisia. Kysyjä oli Suokon Matti. No, meillä riitti juttua ja sitten siihen tuli vielä Kimmo Lassila, joka on Touratechin USAn palkollinen.

Juttua riitti aina pikkutunneille asti.

Sunnuntaina aamupäivällä lähdin Matin kutsumana hänen vieraaksi Belleveuhun. Matkalla käytiin katsomassa kaikkien baarien äitiä, Last Frontier Saloonia. Voi taivas, kun siellä oli tavaraa paikat täynnä, autojen rekkareita jne ... Nyt siellä on myös HuittMP:n tarra jääkaapinovessa.

Pestiin Kotka valmiiksi Koreaan siirtoa varten ja käytiin syömässä Kirklandissa. Maanantaina aamulla nopeasti Touratechin kautta moikkaamassa Kimmoa ja tekemässä pieniä hankintoja. Sitten kohti Kanadaa ja Lei Logisticsia, joka sijaitsee Vancouverin kentän kupeessa. Greg Locher, jonka kanssa olen asioita spostilla hoidellut oli luonnossakin oikein luonnikas ja ammattimainen henkilö.

Rajan ylitys oli taas ihmeellinen. Jos oli vaikea päästä USA:han, niin pois lähteminen on ihan toisenlainen. Kukaan ei kysellyt mitään ennen kuin vasta Kanadan rajalla. Tyttö kyseli, koska poistun ja onko aseita tai huumeita tai alkoholia. Koko homma 15 min jonotuksineen.

Kokoontumisajon ohjelma

Mun pieni perusleiri

Kokoontumisajon vastaanotto

 

Kiertoajelulla

Kokoontumisajon aktiviteetteja

Pientä kisailua kokkareissa

Perusrallimeininkiä

Last Frontier saloon sisältä

Kanadan tulli

 

Crater Lake

Tänään ajelin Mt. Shastalta eteenpäin. Ensin ajelin vuorelle niin pitkälle kuin pääsin. Paikka oli Bunny flat, 6950ft. Sieltä sitten lähdin kohti pohjoista ja Crater Lakea, joka on vanha tulivuoren päällinen,  jossa on hieno syvänsininen, jyrkkäreunainen ja pyöreä järvi. Hieno paikka, johon sai maksaa taas kansallispuistomaksun 10 usd. Mutta kyllä kannatti.

Siellä söin myös evääni, jotka ostin Klamath Fallista, meksikolaisen ruoan foodtruckista. Vitosella sai oikein hyvän lihatortillan.

Sieltä sitten takaisin HW 97 :lle ja bensiinivalon palaessa ajelin eteenpäin, kunnes tulin Chemult:iin, jossa oli vaikka kuinka paljon tankkausvaihtoehtoja.

Hw 97 pohjoiseen ajaessa tuli kyliä vastaan, mutta en malttanut pysähdellä. Kelit ovat olleet oikein hyviä +30- +40 välillä .... ihan hiukan on liikaa.... +25 olisi hyvä.

Bendissä mäkkärillä Mc Fleury ja paikallisen HD-kaverin kanssa turisemista ja hyvän matkan toivotuksilla eteenpäin.

Mandarasiin tultuani ajattelin katsoa yöpaikkaa. Ekassa paikassa oli ei-oota ja toinen Econo lodge oli hinnaltaan 125usd+ tax, joten totesin kiitos, mutta ei.

Pyörän päälle ja kohti pohjoista. Navista katsoin, että Shanikossa on hotelli. Sinne siis, onhan siellä tietty huoltoasemakin. Tie meni sinne hienoa ylänköä pitkin, oli kurveja ja mäkiä. Shanikossa totesin, että hotelli oli suljettu aikoja sitten.. Muuten oli tosi hauskan näköinen paikka, esim pankki oli kuin pieni vaja. Pahus, ei auttanut kuin mennä eteenpäin. Muutaman mailin päässä taas bensavalo syttyi palamaan. Olin tullut 160 mailia ja alkoi tulla iltakin. No, mennään niin pitkälle kuin päästään. Navi antoi etäisyydeksi 80 km seuraavalle asemalle. Siinä sitten kuorma-auton imussa tulin Crass Valley:hin, jossa näin kylmäaseman. Siellä oli kaveri tankilla ja minä kyselemään, missä asti on seuraava asema. Vastaus oli että 30 mailia. Pahus, menee liian tiukalle. Kyselin, voisiko kaveri ostaa mulle gallonan ja maksan hänelle 4 taalaa. Se sopi hänelle. Hyvä. Yksi huoli vähemmän.

Jatkoin kohti Biggsiä ja yhtäkkiä kylässä nimeltään Moro, oli motellin kyltti ja vacancy-kyltti loisti iloisesti. Huoneita oli ja vielä halvalla. Veroineen kaikkineen vain 50 usd ja aamupalaakin tarjolla. Kaikki hyvin taas.:) Onneksi en tehnyt hätiköityjä päätöksiä aikaisemmin, vaan päätin ajaa niin pitkälle kuin päästään.

Kovasti isäntä ja muutama vieras päivitteli kotkaa, kuinka iso ja hieno ja oikein Suomesta asti.

Toinen vieraista oli limobussin kuljettaja Ben, Seattlesta. Oli hakemassa koululaisia Antelopesta ja toinen Ray niminen kaveri, joka oli vaan lomailemassa. Isännältä kyselin, olisiko kauppaa, josta saisi iltapalaa ostettua. Se oli mennyt klo 6 pm kiinni, mutta Ben ja Ray olivat menossa naapurikylään, jossa on baari ja josta saa iltapalaa. Minä huikkasin pojille, että pääsenkö mukaan. Se sopi heille ja alta kymmenen minuuttia, niin istuin limobussissa, suihkun raikkaana. 

Siitä ajeltiin sitten Wascoon ja baariin katsomaan, mitä löytyy. Hampurilaisia - ylläri. No, hyvältä maistui muutaman oluen kera.

Btw, poliisit eivät ole olleet kovin kiinnostuneita mun ajamisesta. Tänäänkin kuvasin go-prolla käsi suorana ylöspäin ja 55 ml/h alueella 65 ml/h mittarissa, eikä mitään reaktiota.

Matkamiehen kenttälounas

Crater Lake

 

 

Kotia kohti

22.6.

Huomenna tämä maisema jää taakse ja Mika lähtee kotia kohti. Yksi lento, laivamatka ja pikkuinen ajelu. Kiitos ja kumarrus Perhe Parkkisille.

Stinson beach San Fransiscosta pohjoiseen

 

23.6.

Tänään oli haikea päivä heittää morot Juholle ja lähteä jatkamaan reissua. Menee varmaan pitkään ennen kuin nähdään seuraavaksi. No, elämä on ja mua kumminkin odotetaan Raisiossa.

Suunnistin ensin 280-tielle, kun Juho kertoi, että se menee suoraan Golden gatelle.

Kun saavuin SF:n laitamille, niin rutiininomaisesti katsoin kainalosta, miten se lippu .... ja voi harmi, se oli pudonnut! Vielä Menlo Parkissa se siinä liehui... En ihan viitsinyt lähteä hakemaan, koska jos se on pudonnut 280-tielle, niin on ihan hullun hommaa lähteä sitä jotenkin noukkimaan, kun liikenne on niin vilkasta 4-5 kaistaisella tiellä.

Ei muuta kuin PCH 1:lle ja kohti pohjoista. Tie oli hienoa ja maisemat kanssa. Oli kiva nautiskella.

Fort Braggissa tankkasin ja siihen mennessä olin tullut 160 ml. Siitä jatkoin Leggettiin, jossa oli kylttejä, että olisi puun läpi ajettava tie - sinne siis!

Aika ovela juttu. Ovat tehneet reiän isoon punapuuhun.

Leggett on todella kuoleva kylä. Siellä on ollut toimintaa, mutta nyt ei ollut kuin tyhjiä liikehuoneistoja ja suljettuja liikkeitä.

Jatkoin sitten 101:tä kohti Garbervilleä, josta löysin kivan motellin.

 

 

Pacific Highway 1

Lillyn luota, kun lähdin, niin otin Olympic avenuen keskustaan ja siellä pyörin ja löysin Kingsien kotiluolan, jossa kävin ihmettelemässä. Todella vähän oli kiekkopaitoja, koriskamaa oli sitäkin enemmän. Sieltä sitten Hollywoodin kautta kohti Santa Monicaa ja Pacific Highwayta ja pikku hiljaa kohti San Luis Obispoa, jossa oli seuraava majapaikka.

Pch 1 ajaessa hiekkabeacheja riittää ja tuttuja nimiä ... Malibu Beach....Santa Barbara .....

Lisäksi pisti silmään, että paljon vanhoja hienoja autoja tuli vastaan ja näkyi pysäköitynä.

Keli oli oikein mukava rannan ääressä. Kun ajoin pienen vuoristolenkin, niin keli lämpeni 10 astetta kilometrillä. Helposti mentiin yli 30 asteen. Ehdottoman hienoa tietä.

San Luis Obispossa olin yötä Jean ja Matt Kokkosen luona. Pariskuntaa en ole koskaan tavannut, vaan Mattin velipojan Larryn. Larry oli se herrasmies, joka pysäytti minut Torontossa moottoritiellä ja halusi jutella suomalaisen motoristin kanssa. Hän antoi silloin Mattin yhteystiedot.

Jean ja Matt ovat oikein ihania ja ystävällisiä, tarjosivat maittavan illallisen ja yösijan. Juttua riitti ja iltaa tuli tarinoitua aina lähemmäs puolta yötä.

Matt on oikea julkkis. On kätellyt itsensä Walt Disneyn LA:n Disneylandissä v.1956.

Mattista on Yle tehnyt televisio-ohjelman:  Ameriikan Matti. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/27/matin-matka-disneylandista-amerikkalaiseen-unelmaan 

Jean taas on aito kalifornialainen.

 

Aamulla oli Jean tehnyt maittavan aamiaisen ja juttu jatkui :) Osoitteet vaihdettiin ja valokuvia otettiin. Sieltä otin suunnan kohti Morro Bayta ja Pch 1:tä. Aina vaan tie parani, voi herran pieksut, kuinka mukavaa tietä ja hienoja maisemia. Ainoastaan keli oli pilvinen ja suht kylmä +15- 20 astetta. Näin niinkuin lämpimässä olleena, niin oli hiukan vilu ja piti laittaa oikein pitkähihainen paita.

Gordassa tankkasin hyvin kallista bensaa; 87 oktaaninen maksoi 6,6 taalaa / gallona, kun taas Montereyssä oli 3,5 taalaa / gallona.

Montereyssä kävin Fisherman Wharfilla katselemassa, kun valaan katsomisveneet tulivat rantaan turistien kanssa.

Ajelin Juholle ja Anskulla Santa Cruzin kautta ja pch 1:tä pitkin kohti La Hondaa ja sieltä mutkateitä pitkin takaisin Amerikan kotiin. Ehkä yksi hauskimpia mutkateitä on San Gregoriosta La Hondan kautta Menlo Parkiin, voi veljet! Nopeusrajoitus on ainoastaan 35-45 mil / h ja väkisin se pakkaa menemään hiukan yli.

Huomenna menee kotka huoltoon ja renkaiden vaihtoon.

Jean ja Matt

Tiku tai Taku