Toinen etappi, Toronto

Lentoni Pariisista Torontoon meni hyvin, vaikka Pariisin pään passintarkastuksessa tarvittiin kolmea tullivirkailijaa ja suurennuslasia sekä toista henkilöllisyystodistusta passini oikeellisuuden todistamiseen. Hämmästystä herätti myös se, että minulla oli vain yhteen suuntaan lento eikä paluusta tietoa. Kerroin, miten asia on, että jatkan matkaani myöhemmin Vancouverista eteenpäin ja ajelen ensin Kanadasta Amerikkaan. Pitkän tuijottelun ja luupin käytön jälkeen, päästivät eteenpäin.

 

Sunnuntaina hain Toronton kentältä jotakuta, joka voisi tietää Gargon osoitetta, jotta olisi sitten helpompi löytää maanantaina pyörä. No, ei sitä sitten oikein löytynyt, mutta puhelinnumero löytyi ja sen perusteella osoite. Kysyin sen varmuuden vuoksi myös Pariisista huolintaliikkeeltä ja se oli sama.

Kanadaan tullessa piti olla osoite ja olinkin varannut lentokentän läheltä hotellin, josta oli lyhyt matka pyörää hakemaan.

Illalla kävin syömässä texas-burgerissa; juustohamppari sipulirenkailla ja 0,7 l Corona-olut, yhteensä 31 cad. Ei halpa, mutta hyvä.

Ennen viittä aamulla oli uni ohi ...pikku jeti päällä..:-)  7.30 aamupalalle, joka olikin oikein maittava ja riittävä. Tilasin taksin klo 8 ja annoin AIC-Air gargon osoitteen, about 5 km ja 13 cad köyhempänä aloin etsiä toimiston ovea .. Löytyihän se lopulta ja sitten vaan airwaybill tiskiin ja täti löi leimat pareriin ja sanoi, että kerros ylös tulliin ... ja mä taas kassit kantoon ja tulliin papereineni. Siellä tullin täti kyseli, kuinka kauan olen, missä olen ollut yötä ja onko pyörä puhdas.. ja löi leimat papereihin ja minä takaisin AIC-gargon tiskille ... 117 cad feetä luottokortilla ja pyörä oli luovutuskunnossa. 

Sieltä sen sitten kävin hakemassa ja aikaa meni alle 1h, kun oli pyörä pihalla. Pyörä oli ihan niin kuin pitikin.. eli kaikki hyvin ja turhaan jännitin.

Tein pienen tutustumiskierroksen kaupunkiin ja kävin tsekkaamassa mm. Hockey Hall of Famen oven takaa. Se oli kiinni maanantaina, ehkä myöhemmin sinne.
Moottoritiellä ajaessani ohittavasta autosta vanhempi mies viittoili pysähtymismerkkejä siihen malliin, että päätin pysäyttää levähdyspaikalle. Herra oli Helsingistä 50 vuotta sitten muuttanut ja oli erittäin iloinen nähdessään Suomen lipun. Antoi myös veljensä osoitteen, jos haluan Los Angelesin suunnalla majoittua hänen luonaan. Muutkin autoilijat peukuttivat liikennevaloissa ja ohittaessaan.
Majapaikan löysin seuraamani nettisivuston kautta www.horizontalunlimited.com. Siellä maailman matkaajat vaihtavat kokemuksiaan ja tarjoavat myös majapaikkaa matkaajille.

Nyt olen soffasurffarina Torontossa Ross Davidsonin luona. Hän on kiertänyt Euroopan ja Afrikkaa ... aika toureri kanssa.

Häneltä ja hänen pojaltaan Erikiltä on jo tullut todella hyvää vinkkiä reiteistä Tennesseehen, johon meinaan seuraavaksi ajella kokkareihin.

 

Hockey Hall of Fame, Toronto