Rivertonista, kun lähdin, niin tie nousi aika ylös, aina 2531 metriin mentiin ja pilveen. Lämpöä oli van 1-3 astetta ja hiukan tuli luntakin. Onneksi olin laittanut lämpimästi päälle, kun arvasin, että tulee kylmä päivä. Joten ei ollut kylmä, mutta ei kuumakaan.
Sitä hauskaa oli 70 mailia ja sitten alkoi taivas repeilemään. Oli tosi kiva ajella aina Rock Springsiin asti. Nappasin kahvin ja hodarin, kun aamiainen oli vain hedelmiä ja tuoremehua.
Siitä jatkoin HW 80:tä kohti Salt Lake Cityä. Olikin todella hieno HW, hienosti meni vuorten lomitse ja sadekuuroja oli muulla, mutta ei osunut mun kohdalle.
Evanstonissa huomasin, että siellä oli olympiakylän merkkejä ja hyppyrimäet, joita kävin katsastamassa. Paikka oli yksi Salt Lake Cityn Olympialaisten tapahtumapaikka.
Hirmu pitkää alamäkeä ajelin kohti Salt Lake Cityä, joka onkin sitten melko iso kylä.
Ajelin KTM-dealerin Edgeen ja kyselin ketjurataspakettia ja asennusta.
Sellaiset 25000km on nyt mittarissa ja alkaa ketjut olemaan aika loppu. Keskiviikkona saan kotkan huoltoon ja uudet ketjut ja rattaat. Loppuu sekin huoli matkasta.
Liikenteen sujuvuudessa kiinnitin huomioni seuraavaan; kun tullaan rampilta HW:lle, niin siinä saattaa olla vaikka kolme kaistaa ja jokaisella kaistalla on omat liikennevalot, jotka päästää vuorotellen kaistoilta autoja. Näin ei tule HW:lle mitään ryysistä siinä liittymän kohdassa.
Nyt olen Goryn ja hänen vaimonsa alakerrassa yötä, rauhallisessa, ison cityn asumalähiössä. Heillä on 2 poikaa, 1/2-vuotias ja 3-vuotias. Lumihuippuisia vuoria tuossa aivan lähellä. Ihan uskomattoman hienot maisemat. Huomisen päivän ajelen täällä ja käyn kylillä. Keskiviikkoaamuna menen sinne
Edgeen ketjujen vaihtoon.
Edgeen ketjujen vaihtoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti