Yötä olin Wendoverissa, joka on ihan suolatasangon vieressä. Oikein siisti motelli, Super 9.
Siitä sitten kohti Ely nimistä kylää Nevadan tasankojen halki ja tosissaan siellä ei ole mitään muuta kuin tasaista aavikkoa ja suoraa tietä. Elyssä tuli muutamia pyöriä vastaan ja Shellillä oli 10 pyörän ryhmä lähdössä mutta lähtivät toiseen suuntaan.
Sitten vaan eteenpäin ja onneksi tankit oli täynnä. Kun olin ajanut n.90 ml niin oli kyltti, että seuraavaan huoltoasemaan on matkaa 90 mailia. Maisemien osalta voin todeta, että sama tyhjyys jatkuu - ei niin mitään. Toponahissa, seuraavassa kylässä, olin niin hyvissä ajoin, että päätin ajella Bentoniin, jossa olisi B&B. No juu, oli kyllä, mutta hinta oli 109 usd !!! Totesin kiitos, mutta ei. Ajelin eteenpäin kohti Mono Lakea, jossa navi kertoi olevan majapaikkoja. Mono Laken Lee Vinnigistä löytyi siisti motelli. Bentonin ja Mono Laken välinen tie oli tosi upea ja hauska. Pikku sade vain hiukan haittasi ja muutama raekuurokin tuli.
Päivän aikana lämpötilat vaihteli +5 -+20 välillä ja niinkuin arvata saattaa, sateessa on kylmempää.
Aamulla pikku aamupalan jälkeen avainta palauttaessani kyselin respan kaverilta, mikä pass olisi auki, kun illalla kaikki oli kiinni. Hän tiesi, että tie 108 oli auki. Ei muuta kuin matkaan kohti pohjoista ja siitä sitten tielle 108. Siitä sitten alkoikin taas maisematykitys ...huh huh, upeeta.
Serppari mutkaa ja 28% nousuja ja huipulla oli lunta tien vierustoilla. Lisäksi keli oli hieno.
Sonoraan, kun pääsin niin ilma lämpeni Kalifornian tasolle +20 ja välipaita ja välihousut oli liikaa. Mäccärin invawc oli tarpeen - ei muuta kuin ottamaan ylimääräiset vaatteet pois.
Siitä sitten HW:lle ja kohti Menlo Parkia.
Parkkisille löysin hyvin ja perhe Parkkisen näkeminen oli iloinen tapaaminen ja hauska.
Nyt olen viikon päivät Parkkisten vieraana. Spot ei nyt hetkeen etene.
 |
Perillä Parkkisilla Menlo Parkissa, CA |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti