Kolmas etappi; Kalifornia, Menlo Park

Yötä olin Wendoverissa, joka on ihan suolatasangon vieressä. Oikein siisti motelli, Super 9.

Siitä sitten kohti Ely nimistä kylää Nevadan tasankojen halki ja tosissaan siellä ei ole mitään muuta kuin tasaista aavikkoa ja suoraa tietä. Elyssä tuli muutamia pyöriä vastaan ja Shellillä oli 10 pyörän ryhmä lähdössä mutta lähtivät toiseen suuntaan.

Sitten vaan eteenpäin ja onneksi tankit oli täynnä. Kun olin ajanut n.90 ml niin oli kyltti, että seuraavaan huoltoasemaan on matkaa 90 mailia. Maisemien osalta voin todeta, että sama tyhjyys jatkuu - ei niin mitään. Toponahissa, seuraavassa kylässä, olin niin hyvissä ajoin, että päätin ajella Bentoniin, jossa olisi B&B. No juu, oli kyllä, mutta hinta oli 109 usd !!! Totesin kiitos, mutta ei. Ajelin eteenpäin kohti Mono Lakea, jossa navi kertoi olevan majapaikkoja. Mono Laken Lee Vinnigistä löytyi siisti motelli. Bentonin ja Mono Laken välinen tie oli tosi upea ja hauska. Pikku sade vain hiukan haittasi ja muutama raekuurokin tuli.

Päivän aikana lämpötilat vaihteli  +5 -+20 välillä ja niinkuin arvata saattaa, sateessa on kylmempää.

Aamulla pikku aamupalan jälkeen avainta palauttaessani kyselin respan kaverilta, mikä pass olisi auki, kun illalla kaikki oli kiinni. Hän tiesi, että tie 108 oli auki. Ei muuta kuin matkaan kohti pohjoista ja siitä sitten tielle 108.  Siitä sitten alkoikin taas maisematykitys ...huh huh, upeeta.

Serppari mutkaa ja 28% nousuja ja huipulla oli lunta tien vierustoilla. Lisäksi keli oli hieno.

Sonoraan, kun pääsin niin ilma lämpeni Kalifornian tasolle +20 ja välipaita ja välihousut oli liikaa. Mäccärin invawc oli tarpeen - ei muuta kuin ottamaan ylimääräiset vaatteet pois.

Siitä sitten HW:lle ja kohti Menlo Parkia. 

Parkkisille löysin hyvin ja perhe Parkkisen näkeminen oli iloinen tapaaminen ja hauska.

Nyt olen viikon päivät Parkkisten vieraana. Spot ei nyt hetkeen etene.

Perillä Parkkisilla Menlo Parkissa, CA

 

 

Salt Lake City ja pyörän huoltoa

Salt Lake Citystä ei ole oikein paljoa kerrottavaa. Jonkin verran näkyi kodittomia tien varrella.

Komiat näkymät olivat kukkulalta. Yhtä vuoristotietä koitin ajaa, mutta se oli kivivyöryjen takia suljettu.

Ajan kulukseni ajelin Utah-järven ympäri, josta näkyi hienosti vastapäisille vuorille.

Yötä olin Saran ja Neilin luona. Mukava pariskunta, joillä oli myös kanoja. Hauskaa.

Aamulla lähdin hiukan ajoissa ja ajelin vielä vuorille hiihtokeskukseen, Alta nimeltään. Siellä oli lunta vielä monissa paikoissa. Sieltä sitten Edgeen ketjujen vaihtoon. Ensin odoteltiin, että ketjut tulee UPS:llä ja sitten odotettiin, että asentaja saa edellisen työn valmiiksi.

Sitten pääsi kotka pukille ja hetkessä oli ketjut pois ja uutta tilalle. Lukon kanssa pojat hiukan mokelsi, kun laittoivat liian tiukkaan ja o-rengas pursui ulos. Onneksi olin seuraamassa.
No, mutta onneksi oli toinen lukko hyllyllä, niin sitten neuvoin hiukan ja viimein onnistui.

Sieltä lähdin ajamaan kohti Wendoveria, joka on Bonnevillen suolatasangon reunalla.

Matkalla huomasin, että kyllä täristää oudosti ja aloin katsomaan ketjujen kireyttä. Ne olivat liika tiukalla. Sitten vaan työkalut esiin ja hiukan löysälle ja jo loppui täristys. Sitten tulin suolatasangon reunalle ja katselin hetken edessä olevaa näkymää... uskomaton.

Ajoin tasankoa nopeudella 70ml/h , 35min suoraa tietä.

Pysähdyin siinä levähdysalueelle katselemaan ja ottamaan kuvia.
Siihen tuli rekkakuski kyselemään, mikä meininki. Kerroin hiukan ja hän oli suu auki, että kuinka noin voi tehdä. Sitten se kysyi, mikä järvi tässä on ... Okey, taitaa olla kaveri ollut liian kauan koppihoidossa. Kertoi, että on asunut autossa 5 vuotta ... just joo ...
Tulin Wendoverille motellille, jossa huoneessa kiva ylläri: 2 queen-kokoista sänkyä. Ukkoskuuro on just päällä .... sataa ja salamoi. Ktm on katoksessa suojassa ihan oven vieressä.

 

 

Lumihuippujen kautta Olympia-kaupunkiin

Rivertonista, kun lähdin, niin tie nousi aika ylös, aina 2531 metriin mentiin ja pilveen. Lämpöä oli van 1-3 astetta ja hiukan tuli luntakin. Onneksi olin laittanut lämpimästi päälle, kun arvasin, että tulee kylmä päivä. Joten ei ollut kylmä, mutta ei kuumakaan.

Sitä hauskaa oli 70 mailia ja sitten alkoi taivas repeilemään. Oli tosi kiva ajella aina Rock Springsiin asti. Nappasin kahvin ja hodarin, kun aamiainen oli vain hedelmiä ja tuoremehua.

Siitä jatkoin HW 80:tä kohti Salt Lake Cityä. Olikin todella hieno HW, hienosti meni vuorten lomitse ja sadekuuroja oli muulla, mutta ei osunut mun kohdalle.

Evanstonissa huomasin, että siellä oli olympiakylän merkkejä ja hyppyrimäet, joita kävin katsastamassa. Paikka oli yksi Salt Lake Cityn Olympialaisten tapahtumapaikka.

Hirmu pitkää alamäkeä ajelin kohti Salt Lake Cityä, joka onkin sitten melko iso kylä.

Ajelin KTM-dealerin Edgeen ja kyselin ketjurataspakettia ja asennusta.

Sellaiset 25000km on nyt mittarissa ja alkaa ketjut olemaan aika loppu. Keskiviikkona saan kotkan huoltoon ja uudet ketjut ja rattaat. Loppuu sekin huoli matkasta.
 

Liikenteen sujuvuudessa kiinnitin huomioni seuraavaan; kun tullaan rampilta HW:lle, niin siinä saattaa olla vaikka kolme kaistaa ja jokaisella kaistalla on omat liikennevalot, jotka päästää vuorotellen kaistoilta autoja. Näin ei tule HW:lle mitään ryysistä siinä liittymän kohdassa.

 

Nyt olen Goryn ja hänen vaimonsa alakerrassa yötä, rauhallisessa, ison cityn asumalähiössä. Heillä on 2 poikaa, 1/2-vuotias ja 3-vuotias. Lumihuippuisia vuoria tuossa aivan lähellä. Ihan uskomattoman hienot maisemat. Huomisen päivän ajelen täällä ja käyn kylillä. Keskiviikkoaamuna menen sinne
Edgeen ketjujen vaihtoon.

 

 

 

Olosuhteiden viemänä

Tänään oli taas sellainen päivä, että oksat pois.

Aamulla lähdin kohti Salt Lake cityä. Tuuli oli kauhea ja ilma kylmää, +9-12 astetta

Tiellä 18 Edgemontissa ajattelin, että täytyisi tankata, mutta mietin, että kyllä siinä seuraavassa risteyksessä on huoltoasema, mutta ei ollut...

Sitten seuraavassa kylässä, Luskissa oli mainoskin, että kylässä on Best Western hotelli, matkaa 44 mailia. Kyllähän siellä on huoltoasema ja jos ei ole niin mietitään sitten. Puoli mailia pääsin ja polttoainevalo syttyi .... Jippii, nyt tehdään pihistyksen ennätys. Pääsin kuin pääsinkin huoltsikalle ilman työntämistä, varatankilla 80 kilometriä.

Pohjoisen tuuli jatkui ja mulla oli matka kohti Douglasia.

Douglasista olin lähdössä, taivas oli ihan musta siellä, mihin piti mennä. Ei muuta kuin takaisin mäkkäriin odottelemaan. Hetken odottelun ja Pipsan kanssa chättäilyn jälkeen, sadekin meni ohi.

Custerissa tapasin kaverukset, Tared ja Scott, jotka olivat myös ajelemassa. Lyöttäydyin kaveruksien matkaan, kun oli sama suunta.

Miehillä oli parempaa sääinfoa ja niinpä LUMIsateita vältellen päädyttiin Rivertoniin.

Yellowstoneen ei nyt ole menemistä, koska siellä sataa lunta.

Mutta se on tullut selväksi, ettei täällä ole kuin kylä jossain, sitten tasaista ja ei mitään, ei edes puita.

Ja sitä riittää silmän kantamattomiin, hienoa ja tylsää.

Split Rock

Matkaseurani Tared ja Scott

 

 

Henkeä salpaavia maisemia

Herran Jumala mitä tykitystä maisemien suhteen!

Aamulla ajoin Sturgisiin ja kävin Main Streetillä, joka on elokuussa aivan täynnä ihmisiä ja pyöriä, meno on silloin aivan tolkutonta kuuluisassa kokoontumisajossa.

Sieltä sitten otin tien Nemoon ja siitä alkoi se maisematykitys, siis niin hienoa ja upeeta, ettei paremmasta väliä.

Rapid citystä lähdin tietä 16 kohti Mt. Rushmorea. Matkalla huomasin Skandinavia-kaupan ja sinne oli pakko mennä katsomaan. Olihan siellä kaikkea ihan Fazerin sinisestä alkaen.

Kallioon hakattujen pressan kuvien katsastamisen jälkeen tietä 16A ja maisemat ja tie olivat ihan uskomattoman hienot.

Spokane Creekissä pysähdyin syomään ja tauolle ja jumankekka - siellä oli joulupukki kokkina. Teki oikein hyvän pulled pork hampparin. Kyselin, että koska turistiseasoni alkaa. Vastasi, että parin viikon päästä ja kertoi, että viime viikolla oli ollut n. 8 tuumaa lunta ....

Matka jatkui Custer parkwaytä, jossa oli villieläimiä ihan tien vieressä, peuroja ja biisoneita. Vähän ne kiimassa katteli papattavaa kotkaa, mutta nauraen jatkoin matkaa. On se hiton iso eläin, kun on 5m päässä. Ihmettelin, että muita moottoripyöriä ei näkynyt, ei ollut kyllä kieltomerkkiäkään.

 

 

 

 

Tornadojen alta pois

Aamulla lähdin varhain liikkeelle, jotta ehtisin ennen luvattuja ukkoskuuroja Wall-nimiseen kylään, josta olin varannut yöpaikan Sunshine Inn hotellista.

Sioux fallsista länteen alkoi 80 mil.(125km/h) nopeusrajoitus. Katselin navia, jossa oli hotellin osoite, niin ekaan käännökseen oli 450 km!! Ei tarvitse paljoa kysellä tietä.

Musaa korviin ja antaa rullata.

Runsaat 4 h myöhemmin, yhden pysähdyksen taktiikalla, olin Wallissa tankilla.

Yhden kerran tuli muutama maili vettä, muuten oli vaan kylmä +15, sateessa +11 astetta

Hotelliin kirjoille ja paljon mainostettua Wall markettia ihmettelemään.

Iso oli ja ihan turisteille tehty, aitoa inkkarikamaa ja lännen juttuja.

Aamulla meinaan auringonpaisteessa ajella Sturgisin kautta Mt Rushmorelle ja yöksi Custeriin .

 

Seuraava käännös 449 km

 

Wall Drug Store