Suurkaupungin melskeessä

6.6.

Lähdin Williamsista kohti Los Angelesia aamulla aikaisin; edessä oli Route-päivä, about 500 mil ja 9,5h. Mojaven autiomaan nurkilla oli niin kuuma (+33), että otin taas takin pois ja ajoin paitahihasillani runsaan tunnin. Sitten alkoi käsivarret tulemaan kipeiksi ja arvelin, että nahka voi palaa, vaikka käytän aurinkorasvaa.

HW:llä kyllä matka joutaa, kun ajelee sellaista 120 km/h. Mulla oli evästä mukana, niin en tarvinnut kuin kahvia ja yhden jäden. Eli sämpylä ja kaksi kahvia ja yksi softis oli päivän annos ja sitten urheilujuomaa yksi litra ja vettä toinen litra .

Ennen San Bernandinoa oli iso ruuhka. Jonon (4 kaistaa) päähän tullessa huomasin yhden harrikan hiukan etäällä, joka lähti splittaamaan. Minä säntäsin perään ja ajelin siinä sitten kaverin perässä.

Siinä ruuhkassa ja tietöiden takia sitten missasin HW 15 risteyksen ja ajoin kohti San Bernandinoa vaikka olin Santa Monicaan menossa. Otin sitten HW 10, joka tulee poikittain idästä länteen ja se tie tulikin ihan LA:n keskustan läpi hehheh..

Nyt olen Airbnb paikassa, Lilly on emäntä. Täällä on useampi yöpyjä, on turkkilainen opiskelija, yksi japanilainen ja lisääkin vielä tulossa.

Huomenna on sitten city-päivä.

8.6.

Eilisen päivän ajelin tuolla kukkuloilla (Mulholland dr) katselemassa, jos näkyisi ökytaloja, mutta en oikein löytänyt. Sieltä sitten ajelin Observatorion mäelle, jossa oli ihan jumalaton ihmispaljous, mutta niin vaan kotkan kanssa ajelin ylös asti ja portin pieleen. Sieltä oli hulppeat näkymät Los Angelesin yli. Mietin ja heitin kruunaa ja klaavaa, että mihin sitten, menisikö Santa Monicaan vai vuorille. Santa Monicaan oli arvonnan tulos. Ajoin Hollywood blvd pitkin China-teatterin ohi ja jotain tähtiä oli jalkakäytävällä, missä ihmiset kuvasivat...;)

Matkalla oli myös Beverly Hillsiä, jossa ajelin ja Rodeo Drive, jossa on kaikki muotiliikkeet.

Santa Monican beach on ihan jumalattoman iso ja pitkä ja paljon porukkaa liikkeellä. Naiset  bikineissä ja miehet uikkareissa ja rullaluistimilla ja fillareilla. Ajelin siitä ruuhkassa Venice beachille, jossa hörppäsin kahvit ja istuskelin penkillä ja katselin ihmisiä.

Tämä majoitus on oikein oma tarina.

Minulla on jaettu huone, jossa on kämppiksenä myös saksalaistyttö, joka tuli myöhään ja lähti aikaisin lentokentälle. Sitten on pari kiinalaista opiskelijaa, japanilainen opiskelija ja turkkilainen opiskelija. Emäntä Lilly on argentinalainen.

Illalla grillattiin kanaa ja shaslikkia, turkkilainen kaveri oli oikein taitava grillaamaan.

Tänään lähden Pacific highwayta ylös kohti San Fransiscoa.

 

Lillyn airbnb

 

 

 

Grand Canyon, kuvat kertokoon puolestaan..

Aamulla lähdin hyvissä ajoin kohti Grand Canyonia. Grand Canyon-villageen, kun pääsin, tuli sadekuuro, joten pysähdyin mäccärille pidättelemään hetkeksi ja juomaan reissun tähän mennessä kalleimmat maccäri-kahvit: 2,65 taalaa.

Pihalla istuin ja särvin kahvia siihen kuuluvalla herkkyydellä, niin siihen posautti valkoinen jeeppi, jonka koneen alta roikkui jotain. Siihen sitten yksi mies sanoikin, että jotain roikkuu auton pohjasta. Pojat katsomaan ja olin kuulevinani, että puhuivat suomea, mutta en ollut varma. Pojat nappasivat esineen pois ja menivät sisään ja silloin kuulin, että juu puhuivat ne suomea. Hetken päästä tulivat taas ulos ja otin puheeksi, että mikäs putki se oli? Pojat olivat Nykistä lähteneet ja ajavat Route 66:ta länteen ja sitten takaisin Nykiin.

He olivat ajaneet kaikki mahdolliset pätkät 66:ta ja nyt Canyonien jälkeen suuntasivat Las Vegasiin.

Se putki oli vaihdelaatikon täyttöputki. Hetken pohtivat ja totesivat, että ajavat Flagsstaffiin vaihtamaan autoa. Katsoivat netistä, että siellä on lähin Alamon toimisto, josta ovat auton vuokranneet.

Mä lähdin nähtävyyksiä katsomaan, maksoikin oikein 15 taalaa, että pääsi alueelle.

On se aivan hämmentävää, kuinka iso se Canyoni on. Tuntee itsensä niin pieneksi.

Mutta ehdottoman hieno ja mahtava kokemus.

Päivä meni siellä pyöriessä ja katsellessa paikkoja ja maisemia. Pakko oli laittaa tähän paljon kuviakin, jos niistä jotenkin se suuruus välittyisi...
Olin kaksi yötä tässä Williamsissa ihan mukavassa motellissa.

Lauantaiaamulla lähden päristelemään kohti LA:ta, joten spotti painaa pisin HW 40:tä.

Majapaikka Willamsissa

Majapaikka Williamsissa

 

 

Hoover Dam

Tänään ajelin Las Vegasista tänne Williamsiin liki Grand Canyonia.

Tullessa tulin Hoover Damin kautta. On se aikamoinen monumentti.

Olin siellä toinen kuvauskohde ;)  Yksi amerikkalainen mies tuli juttelemaan, mistä ja miten ja kuinka kauan matkani on kestänyt. Hänellä on 400 exc kotari ja naapurilla 650 duke.

Mutta tällaistä ktm:ää hän ei ole koskaan nähnyt muuta kuin kuvissa.

Tarkkaan katseli ja huomasi kameran ja ne läpyskät polttoainehanojen edessä..

Vaimonsa otti kuvan, jotta hän saa kehua naapurille. Hyvät reissut toivotteli.

Sitten tuli englantilainen pariskunta. Huomasin, että herra kulki ensin ohi ja katseli kilpeä ja muutaman askeleen päästä tuli takaisin ja katsoi uudestaan. Sitten hän alkoi utelemaan, olenko todella tullut Suomesta tällä pyörällä. Kaveri oli jostain päin Englantia ja ajellut jonkin verran etelä-Euroopassa. Kovin kyseli, miten vaikeaa on lennättää Euroopasta Kanadaan.

Sitten hän kysyi, että mihin olen menossa. Kerroin suunnitelmani, niin herra totesi, että olen oikea motoristi. Hänen kaikki motoristikaverit Englannissa on jotain loosereita. Ja taas kuvat todisteeksi, ettei hän puhu shittiä niille pubissa.

Kingmanista otin Route 66 kiinni ja ajelin sitä pitkin Seligmaniin, josta ostin muutaman aidon muistoesineenkin matkaan.

Kyllä nämä jenkit osaa tehdä joka asiasta turistirysää; ei sellaista kylää ole Route 66 varrella, jossa ei olisi Route 66 myymälöitä ja Elvis soi.

Tämä Williams on viimeinen Route 66 kylistä, joka ohitettiin vuonna -87.

Route-kamaa riittääkin sitten joka paikkaan.