Kohti Nebraskaa ja South Dakotaa

 

Kansas Citystä, Flying Bed Circuksesta, lähdin ajelemaan kylän keskustan läpi Libertyyn, jossa on viikonlopulla LCC-nimisessä liikkeessä KTM-päivä. Crossipyöriä oli ja muutama katupyöräkin.

Sieltä sitten poikittain tielle 45, jonka ajattelin olevan joenvarsitie, mutta ei sitä jokea paljoa näkynyt, hyvin oli kuivan näköinen.

Atchisonissa tankkasin ja otin mese-puhelun Pipsalle.

Rulosta Big Lakelle, jossa pysähdyin paikalliseen grillikahvioon ja söin itse tehdyn kanasalaatin leivällä ja sipseillä ja jälkkäriksi itsetehty piirakka.

Järvi oli aikamoinen lomakeidas, paljon mökkejä ja isoja asuntovaunuja. Siitä sitten taas sateen edellä kohti Omahaa ja Katen ja Derekin taloa, joka oli perinteinen amerikkaislähiön talo, 30-luvulla rakennettu. Sain käyttää pesukonetta ja kuivuria, joten pyykit tuli pestyä.

Kate kertoi, että viime viikolla oli ollut raju ukkosmyrsky Omahassa ja hekin olivat olleet kellarissa.

Tänään jatkan matkaa kohti Mount Rushmorea...

Ja näyttää tulevan sateinen päivä..

Big Lake, taukopaikka

Nebraska

Katen ja Derekin airbnb-majapaikka Omahassa

 

Aamulla lähdin sateessa liikkeelle ja ajelin pitkin isoa highway-paanaa kohti Sioux Cityä. Ajoin myös kylän läpi, jossa oli Hard Rock Casino ja hotelli. En käynyt sitten tuplaamassa matkakassaa. Täällä on uhkapeli sallittua eli casinoita on vaikka kuinka paljon. 

Hiukan ennen Sioux Fallsia kävin tankilla ja join hasselpähkinäkahvin, joka ainakin osuu minun makuuni. Siinä, kun join kahviani niin yksi vanhempi herrasmies tuli kyselemään, mihin olen menossa. Kysyi myös, minkä osavaltion kilpi minulla on. Vastasin, että Suomesta, niin suu loksahti auki ja mitään sanomatta lähti kävelemään muualle.... outo heppu.

Sioux Falls tuli sitten vastaan ja ajelin kylään katsomaan putouksia.

Hotellissa on uima-allas ja poreallas ja on muuten klooria ja vesi kuumaa.

Walmartinissa, kaupassa, kävin ihmettelemässä pakkausten kokoja, voi yhden kerran. Ei paljoa yhden miehen talouteen. Ostin iltapalaksi kanan ja hiukan huomista ruokaa.

Ilta menee jääkiekkoa katsoessa, tällä kertaa MM-kisojen ohjelmaa.

Huomiselle luvataan sateita iltapäivästä, katotaan, mihin asti ehtii, ennen kuin alkaa satamaan. Kohti Rapid cityä on tarkoitus ajella.



Hard Rock Casino

Huomisen sääennuste

Sioux Falls

 

Route 66:ta myötäillen

12.5.

St.Louis tuli ihasteltua kotkan selästä. Ensimmäiseksi aamulla ajoin Route 66:n kuuluisaan jäätelöbaariin; Ted Drewes frozen custard. Ostin terramizzou-nimisen jäätelökupin. Siinä oli joku salainen resepti, pistaasipähkinöitä, lämmintä suklaakastiketta, nam.

Siitä sitten ajelin historiallista Route 66:ta itään aina Mississippi-joelle asti. Sitten kävin St.Louis Bluesin kotiareenalla (Scottrade Center) ja sen fanikaupassa ihmettelemässä pelipaitojen määrää.

Samalla katsastin baseball-joukkue Cardinalsien kotiareenan (Busch stadium).

St.Louis on ihan mukavan näköinen kylä, hirmu iso puisto keskellä kylää ja yliopistoalue.

Kävin ihmettelemässä suomalaisen Eero Saarisen suunnittelemaa muistomerkkiä: Gateway Arch, joka on ikäänkuin Yhdysvaltain portti länteen. 

Aamulla lähdin ajelemaan kohti Kansas Cityä. Tänään piti laittaa oikein pitkähihainen paita, vain 16 astetta lämpöä.

Osage Beach niminen paikka oli aika hämmästyttävä. Järviä ja iiiiiissssoooja loma-asuntoja. Ja niin kuin arvata saattaa, hirmu mukavia teitä ajella, vähän liikennettä ja nopeudet hyvin kohtuullisia 50-60 mil/ h. Paljon on kuolleita eläimiä tien poskessa, vyötiäisiä ja sitten joku karvainen, kissan kokoinen elukka. Yhden jumalattoman kokoisen mustan käärmeen näin ajaessa. Ensin luulin renkaan kappaleeksi, mutta se perhana alkoi liikkua, kun lähestyin ja paniikissa jopa jarrutin. Sinne se hävisi ojaan. En saanut edes nauhalle.

Air bnb:stä löytyi Flying beds circus B&B ja todella sängyt ovat ilmassa ketjujen ja jousien varassa. Saa nähdä, kuinka uni tulee ilmassa heiluessa..

 

 

 

 

Gateway Arch

 

Flying Bed

 

 

 

 

Tennesseestä Missouriin

9.5.

Ensimmäinen airbnb-majapaikka löytyi Nashvillen kupeesta. Jennifer ja 10-vuotias poikansa asustelevat isoa, siistiä taloa. Kun tulin tänne, Jennifer päästi sisään ja näytti paikkoja ja sitten jätti mut yksin, kun lähti hakemaan poikaansa. Mä hääräilin kaikkia omia juttuja, kunnes he tulivat kotiin, painuivat suoraan omiin huoneisiinsa. Illan katselin sitten NHL:ää yksin telkkarista..

Tullessa olin käynyt Kröger-nimisessä kaupassa hakemassa iltapalaa ja aamupalat. Hieman se on outoa mennä ihan vieraaseen kauppaan ja koittaa löytää sieltä jotain syötävää. Jenkkimäiseen tyyliin lähes kaikki on pakattu isoihin tukkupakkauksiin. Mutta löytyi sieltä mm. ihan uusi thai-cube maku: naudanliha ja mustapippuri.

Tänään panin merkille, että täällä on asekauppoja vaikka kuinka paljon. Ja ilmeisesti aseita on noilla kanssaihmisillä myös mukana..

Huomiseksi varasin St.Louisista airbnb-huoneen, 49usd. Bo on vuokraaja ja kämppä on ihan keskustassa. Kaveri lupasi näyttää myös kaupungin vanhaa keskustaa.

10.5.

Tänään ajelin Nashvillestä tänne St.Louisiin

Alkumatkalla ajoin heti Nashvillen läpi. Country Music Hall of Fame näkyi ja samoin Nashvillen Parthenon, Kreikan Ateenan vastaava kopio. 

Siitä sitten pikkuteitä Mississippi-joen vartta ylöspäin hienoja teitä. On se Mississippi valtava joki ja ne jokiproomut... No, Amerikassa on kaikki isompaa.

Aamulla huomasin, että oli ajovalo sammunut. Koitin laittaa uudelleen päälle, niin se paloi hetken ja sammui uudestaan. Pysåhdyin sitten yhteen autovaraosakauppaan ja ostin uuden lampun, 22usd, huhhuh. Vaihdoin sen siinä pihalla - taas vähän KTM:n purkua.. :)

Ajelin siitä seuraavaksi Cairon läpi, joka oli todella synkeän näköistä mustien aluetta ...huhhuh, en arvannut edes pysähtyä tankkaamaan.

Sitten highwaytä pitkin kohti St.Louisia, mutta joku 20 km ennen kohdetta, saderintama iski päälle. Voi taivas, kun sitä vettä tuli. Koska lämpöä oli siinä kolmenkymmenen hujakoilla, olin ottanut Rukan puvusta vuoren pois. No, ilman vuorta, puku ei pidä vettä. Ala niitä sitten pukemaan kaatosateessa. Annoin kastua, kun kyllä ne sitten kanssa kuivaa, kun on n.30 astetta plussaa.

Ja vielä toinen kuuro tuli, kun etsin tätä majoitusta. Oli aika hankalaa, kun navi ei tunnistanut osoitetta. Yhdestä hotellista kävin kysymässä ja sitten löytyi.

Kämppää pitää kaksi kiinalaista poikaa Toinen on komennuksilla Kiinasta vuoden keikalla ja toinen on opiskelija. Meillä on onneksi yhteinen kiina-englanti. Heh.

Olen täällä 2 yötä ja huomenna ajattelin mennä keskustaan kattelemaan.

 

Iloiset kiinalaispojat; St.Louis airbnb

Blue Ridge Parkway - Amerikan kansallisylpeys

Torontosta lähdin tiistaina ajelemaan etelään kohti Blue Ridge Parkwaytä, Ross ja poikansa kovin kehuivat sitä.

Niagaralta menin rajan yli, joka olikin aikamoinen kyselysessio. Tullivirkailija oli kovin epäileväinen, että lähdenkö maasta, etten vaan jää tänne Amerikkaan..Kaikki tuli puolessa tunnissa tentattua, kontaktit Amerikassa, rahavarat, perhesuhteet, etc.etc. Vielä varmistus toiselta virkailijalta, että pitäisikö tuo päästää maahan.. Tämä totesi, ettei näe estettä.

Siitä sitten ajelin tietä 219 alas aina St. Mary´s asti, jossa olin yötä Gunners nimisessä majatalossa. Kävin talon ravintolassa oluella ja muutaman sanan vaihdoin muutaman herran kanssa. Kovasti ihmettelevät ja kyselevät. Myös sitä, minkä maan lippua kannan..! Olen myös kuvauskohde, kovasti haluavat samaan kuvaan minun ja pyörän kanssa.

Tie 219 on todella hienoa pätkää, mutta tietysti aikaa menee pienemmillä teillä.

Hyppäsin interstatelle ja nopeinta mahdollista ketunhölkkää kohti Waynesboroa, josta alkaa Blue Ridge Parkway. Baana vetää hyvin. Nopeusrajoitukset ovat 55 -70 ml/h välillä, mutta kaikki ajaa 75 ml/h, jopa rekat ajaa 70ml/h

Nations inn oli tällä kertaa yöpaikkana ihan hyvä, jossa oli myös oikein hyvä aamupala ... munakkaat ja puurot .... niillä jaksaa pitkälle päivään.

Nyt huomista silmällä pitäen kovasti arveluttaa lähteä kohti länttä, kun siellä on nyt tornaadoja liikkeellä ja kun ei oikein ole tietoa miten siellä pääsee etenemään, pääseekö sieltä turvallisesti läpi.

Säätiedotuksista ei oikein saa täällä kunnolla ennustetietoja.

Kehuttu tie oli aivan uskomattoman hieno ja hyväkuntoinen. Googlaamalla löytää lisää tietoa.

 

 

 

 

 

 

BBB

Tiistai muodostui kolmesta B.stä, joista ensimmäinen aiheutti hieman sydämen tykytyksiä ja kaksi seuraavaa miellyttäviä kokemuksia viéraanvaraisuudesta.
Majoituin siis toisen maailmanmatkaajan luona Torontossa, jossa sain kokea todellista vieraanvaraisuutta. Isäntä teki kunnon pihvi-iltapalan illalla ja aamupalan aamulla. Talon avaimet lyötiin käteen ja luottamus matkalaiseen oli täydellistä.
Parasta tässä B&B:ssä oli kuitenkin Rossin vinkit hyvistä ajoreiteistä. Rossilla itsellään on kolme moottoripyörää, joten kokemusta ajamisesta on monella mantereella.

Lähdin aamulla ajelemaan kohti Niagaran putouksia. Ontariojärven rantatietä ajellessa aloin haistaa voimakasta bensan tuoksua. Pyörä pysäksiin parkkipaikalle ja nopeasti katteiden ja tankin irroitus. Ja todella - nuppineulan pään kokoinen reikä bensaletkussa ja bensaa suihkusi. Onneksi reikä oli sellaisessa kohdassa, että sain otettua pätkän pois ja sitä riitti silti. Oli siinä porukalla ihmettelemistä, kun katselivat riisuttua kotkaa.

Palasin putouksilta takaisin Torontoon etsimään KTM-kauppaa. Siellä tuli kuitenkin tyly vastaus, letkun tilaus kestäisi 5 päivää ja hintakin hulppeat 65cad, 15 senttimetrin pätkä..
Kyselin jotain hydrauliikkaliikettä ja painelin kyselemään letkua sieltä. Matkaa taas 15km.
Löysin soveltuvaa letkua, otinkin pari feettiä (riittää sitten Siperiaankin, heh) ja pari kiristintä myös. Hinta 3cad.
Lähdin ajelemaan kohti majapaikkaa ja 5 kilometriä ennen sitä, liikennevaloissa, joku autoilija ajoi viereen ja sanoi, että pyörästäsi valuu jotain. Bensaa valui suoranaan. Ajoin pyörän äkkiä kadun reunaan ja tosiaan sama letku oli mennyt rikki uudesta paikkaa. Taas katteet ja tankki pois, uusi letku paikalle ja taas toimii! Bensan kanssa touhuaminen alkoi jo riittää.. Majapaikkaan päästessäni maistui olut.

Lämpimät kiitokset tosiaan Rossille ja pojalleen, joiden luona oli tosi mukava majoittua. Aamulla jättivät minut yksin aamupalalle, käskivät pistää ovet lukkoon ja varoa päästämästä koiraa ulos. Todellista luottoa.

Putouksilla

 

Ross pyöräni kanssa

 

Kotka riisuttuna

 

 

Toinen etappi, Toronto

Lentoni Pariisista Torontoon meni hyvin, vaikka Pariisin pään passintarkastuksessa tarvittiin kolmea tullivirkailijaa ja suurennuslasia sekä toista henkilöllisyystodistusta passini oikeellisuuden todistamiseen. Hämmästystä herätti myös se, että minulla oli vain yhteen suuntaan lento eikä paluusta tietoa. Kerroin, miten asia on, että jatkan matkaani myöhemmin Vancouverista eteenpäin ja ajelen ensin Kanadasta Amerikkaan. Pitkän tuijottelun ja luupin käytön jälkeen, päästivät eteenpäin.

 

Sunnuntaina hain Toronton kentältä jotakuta, joka voisi tietää Gargon osoitetta, jotta olisi sitten helpompi löytää maanantaina pyörä. No, ei sitä sitten oikein löytynyt, mutta puhelinnumero löytyi ja sen perusteella osoite. Kysyin sen varmuuden vuoksi myös Pariisista huolintaliikkeeltä ja se oli sama.

Kanadaan tullessa piti olla osoite ja olinkin varannut lentokentän läheltä hotellin, josta oli lyhyt matka pyörää hakemaan.

Illalla kävin syömässä texas-burgerissa; juustohamppari sipulirenkailla ja 0,7 l Corona-olut, yhteensä 31 cad. Ei halpa, mutta hyvä.

Ennen viittä aamulla oli uni ohi ...pikku jeti päällä..:-)  7.30 aamupalalle, joka olikin oikein maittava ja riittävä. Tilasin taksin klo 8 ja annoin AIC-Air gargon osoitteen, about 5 km ja 13 cad köyhempänä aloin etsiä toimiston ovea .. Löytyihän se lopulta ja sitten vaan airwaybill tiskiin ja täti löi leimat pareriin ja sanoi, että kerros ylös tulliin ... ja mä taas kassit kantoon ja tulliin papereineni. Siellä tullin täti kyseli, kuinka kauan olen, missä olen ollut yötä ja onko pyörä puhdas.. ja löi leimat papereihin ja minä takaisin AIC-gargon tiskille ... 117 cad feetä luottokortilla ja pyörä oli luovutuskunnossa. 

Sieltä sen sitten kävin hakemassa ja aikaa meni alle 1h, kun oli pyörä pihalla. Pyörä oli ihan niin kuin pitikin.. eli kaikki hyvin ja turhaan jännitin.

Tein pienen tutustumiskierroksen kaupunkiin ja kävin tsekkaamassa mm. Hockey Hall of Famen oven takaa. Se oli kiinni maanantaina, ehkä myöhemmin sinne.
Moottoritiellä ajaessani ohittavasta autosta vanhempi mies viittoili pysähtymismerkkejä siihen malliin, että päätin pysäyttää levähdyspaikalle. Herra oli Helsingistä 50 vuotta sitten muuttanut ja oli erittäin iloinen nähdessään Suomen lipun. Antoi myös veljensä osoitteen, jos haluan Los Angelesin suunnalla majoittua hänen luonaan. Muutkin autoilijat peukuttivat liikennevaloissa ja ohittaessaan.
Majapaikan löysin seuraamani nettisivuston kautta www.horizontalunlimited.com. Siellä maailman matkaajat vaihtavat kokemuksiaan ja tarjoavat myös majapaikkaa matkaajille.

Nyt olen soffasurffarina Torontossa Ross Davidsonin luona. Hän on kiertänyt Euroopan ja Afrikkaa ... aika toureri kanssa.

Häneltä ja hänen pojaltaan Erikiltä on jo tullut todella hyvää vinkkiä reiteistä Tennesseehen, johon meinaan seuraavaksi ajella kokkareihin.

 

Hockey Hall of Fame, Toronto

 

Ensimmäinen etappi, Pariisi

Tuli sitten ajettua parissa päivässä Pariisiin.
Tiistai 28.4. oli suht' viileä päivä, Tukholman ja Schenefeldin välillä ei lämpötila noussut yli 10 asteeen ollenkaan, mutta oikealla vaatetuksella ei ollut ollenkaan kylmä. Tosin siinä meni 200 km löytää se vaatetus..
Ajelin vanhaa perinteistä reittiä. Helsinborgin lauttaa Helsingöriin ei tarvinnut odotella oikeastaan yhtään, kun jo sai ajaa lauttaan, Siitä sitten 190km Rödbyhyn ja pikkaisen tuli "löydettyä uutta tietä", kun unohdin katella navia. Maaseutukierroksen kautta takaisin Rödbyn baanalle.
Ajoitus osui ihan nappiin ja lautta Puttgardeniin lähti heti kun pääsin lautalle. Kahvilassa bratvursti ranskalaisilla ja kotona tehty leipä (Pipsan evästä) kahvilla.
Schenefeldissä gastaus Grögereillä oli etuajassa. Olivat olettaneet, että olisin myöhemmin siellä. Mennessä ajoin Hampurin keskustan läpi ihan nopeinta reittiä ..... St.Paul oli matkan varrella ... jos ymmärätte, mitä tarkoitan .....;)
29.4 Keskiviikko, oli kaunis päivä ajella leppoisasti Pariisiin ja CDG kentän lähelle hotelliin ...
30.4 aamulla sataa..... voi pahus ... miten nyt saan pyörän puhtaana huolintaan ja pakkaukseen sunnuntain lentoa varten.
No, pyörä pesulle Elephanten Bleu:hun ja ainakin itikat keulalta pois.
Sitten muutama km ajoa sateessa ja EXACIEL logistiksiin tekemään papereita Pierren kanssa, joka on muuten oikein leppoisa ja mukava kaveri. Kertoi, että oli pari päivää aikaisemmin tehnyt paperit kiinalaiselle kaverille, joka oli tullut 1200 gessulla Kiinasta. Hän oli matkalla Montrealiin, josta sitten jatkaa Etelä-Amerikkaan ja siellä Australiaan ja Indonesian kautta takaisin Kiinaan. Siinä on oikea toureri.... oma reissu hiukan kalpenee...
No, sitten lähettipojan perässä kevyttä ketunloikkaa lentokentälle, jossa pyörän tullaus ja pakkaus. Sitä en päässyt näkemään, miten pyörä on pakattu .... nyt vaan toivon, ettei sitä ole kohdeltu kaltoin ja huonosti.
Pyörän näen vasta Torontossa seuraavaksi..
Pipsa tuli täksi viikonlopuksi seurakseni Pariisiin.
Hypättiin junaan, jäätiin pois Notredameen ja viinille katukuppilaan.
Mukavasti päivät on sitten mennyt, kun odotellaan sunnuntain aamun lentoa Torontoon.

Tälläisenä KTM jäi huolintaliikkeeseen