Korean niemimaata opastettuna

Maanantaina aamulla kävin Jun kanssa paikallisessa mp-korjaamossa, joka sattui olemaan myös KTM- korjaamo, hakemassa ketjurasvaa. Sieltä, kun tultiin, oltiin moristiporukoiden kanssa syömässä. Kyllä nämä pitävät hyvää huolta ja katsovat, että viihdyn.

Iltapäivällä käytiin Miss Boran kanssa katsomassa nähtävyyksiä vanhassa pääkaupungissa. Ja katsottavaa kyllä riittää. Tiistaina aamulla lähdettiin Jun kanssa ajelemaan kohti rantaa ja etelää, tarkoituksena oli mennä Jirisan vuorelle.

Ulsan nurkilla ajettiin sinisen Adventure-kotkan ohi. Hetken matkan päässä, kun seisoimme tien reunassa, niin kotari pelmahtaa paikalle. Kaveri selittää suu vaahdossa, että oli saanut viestin kaveriltaan, sieltä, mistä kävin ketjurasvaa ostamassa, että hänen luonaan kävi suomalainen kaveri kotarilla. Ja nyt me ajoimme vastaan! Hän halusi jutella ja kutsui vierailemaan Seouliin hänen luokseen, kun sinne päin mennään.

Yangsanissa käytiin Jun kotona, josta hän otti toisen pyörän ja vaihtovaatteita. Hän aikoo olla oppaani koko viikon. Oikein mukava nuorimies.

Yangsanista ajeltiin niin monen mutkan kautta, etten ikinä itse osaisi mennä sellaisia reittejä. Oli muuten tämän reissun ensimmäinen kokonainen sadepäivä!. Tultiin illan suussa Sinan -Myeon nimiseen kylään, josta löydettiin ihan käypä motelli. Illalla käytiin syömässä korean BBQ-kanaa läheisessä kuppilassa.

Aamulla ajettiin takaisin Jinju kylään, jossa oli Jun joku kaveri. Hänen kanssaan käytiin korealaisella aamiaisella ja Starbucksissa kahvilla, 

Sieltä sitten katsastamaan Jirisan vuoren luonnonpuistoaluetta. Keli oli vaan huono ja vesisateinen ja pilvet tosi alhaalla. Maisemia ei paljoa näkynyt. Tiet oli tosi kivoja ja mutkaisia. Täällä käytetään jotain punaista maalia sisäkurvissa huomiovärityksenä. Se on sateessa ikävän liukkaan tuntuinen.

Alaspäin tullessa oli muutama oho-tilannne, kun tuntui, että pyörä vaan luistaa.

Jeonju kaupunkiin, kun tultiin, käytiin taas syömässä. Tämä on tosi iso perinteinen korealainen kaupunki .

Laitamilla on iso huvittelukeskus, jossa on paljon motelleja, joita korealaiset tykkää käyttää.

Hotelli maksaa 121000 wonia aamupalalla ja motelli 50 000 won ilman aamupalaa kahdelta hengeltä.

 

 

 

Ruokalista?

Samanlainen KTM Koreassa

 

Ruokalista seinällä

Liha kypsennetään itse pöydässä

Ravintolassa kengät riisutaan

Motel Soul

 

Motellin parkkitalo

 

Etelä-Korea, Soul, viides etappi

Lento Vancouverista Seattlen kautta meni hyvin, ainoastaan yksi n. 2-vuotias pikkupoika ei oikein kestänyt paineenvaihtelua ja hän huusi ensimmäisen tunnin, ja mulla meni siinä uni ohi. Loppulento menikin sitten nuokkuessa ja leffoja katsellessa. Kymmenen tunnin lentoon Asianalla saa kaksi kertaa ruokaa ja valinnan mukaan, mitä haluaa syödä.

Olin varannut Airport-hotellin ja sinne siis suunnistin airport-shuttlen kanssa.

Hotelli oli jännästi tehty itävaltalaistyyliseksi, oli jopa höyrysauna ja poreamme huoneessa. Aamupalan jälkeen lähdin lentokenttäkuljetuksella kentälle takaisin ja hakemaan tullia. Pikkukyselyn jälkeen se löytyi ja siellä jo pojat odottivat, vaikka olin etuajassa. Kahden tunnin odottelun jälkeen olivat paperit kourassa ja maksettuna 160000 wonia suoraan käteen, ilman kuittia, vaikka kysyin sen perään.

Kaveri saattoi minut bussipysäkille, josta lähti sisäinen bussi, joka vei minut terminal C:hen ja sieltä pikkuhakujen jälkeen löysin customer servicen. Siellä ei puhuttu kuin muutama sana englantia, mutta iskin paperit tiskiin ja jäin odottelemaan. Pari tuntia vierähti, kun tulli tarkisti paperit ja pyörä oli noudettu pihalle. Hauskan näköinen kotiloitu kotka. Sitten vaan pakkauksen purkuun ja pyörää ajokuntoon saattamaan. Olin agentiltani, Wendy Choilta, saanut erinomaiset ohjeet, jolla tämä koko touhu meni oikein luonnikkaasti.

Inceonin lentokenttä on saari ja sieltä menee vain highwayt pois (2 kpl) ja niillä ei saa ajaa moottoripyörällä. Wendy oli kirjoittanut, että itäisimmältä rannalta lähtee lautta Wol Mi Dohon.  Sitä siinä terminaalista kyselin ja googlemapsista näyttivät. Pikkukartan saivat printattua ja sillä sitten matkaan. Ekalle huoltoasemalle pysähdyin ottamaan hiukan polttoainetta, josta meinasin, että saisin kartan, mutta ei se tässä maassa menekään niin. Polttoaineasema myy polttoainetta, ei mitään muuta. Matkaan sitten vaan. Sitten äkkiä alkoi näkymään pier-kylttejä, josta päättelin, että siellä voisi jotain olla. No,siellä se sitten oli ja lautta oli juuri lähdössä. Lipun osto kesti kuitenkin niin kauan, että se lautta meni, mutta seuraava lähti onneksi tunnin päästä.

 

Lauttarantaan tuli kaveri Honda NC 700 kanssa ja oli menossa etelään telttailemaan. Häneltä sain ohjeet, miten pääsisin Western Hotel Gangnamiin, josta olin varannut huoneen, Hubbin yhdyshenkilön neuvosta.

Samainen kaveri Sangjo Kim oli myös neuvonut, että ajat vaan highwayta pois saarelta ja kun poliisit pysäyttävät, niin et vaan ymmärrä mitään, niin saattavat sinut pois baanalta...:-)

 

Mantereen puolella Honda-kaveri ajoi hetken edellä ja sitten näytti, että tätä katua n. 1h ja tulet joelle, ennen jokea oikealle ja jokirantaa toinen tunti Gangnamiin, sitten olet lähellä. Voi jesses, kyllä muutama Y-Risteys oli, missä heitin sekunnin arpaa kumpi.., mutta viimein joki tuli vastaan ja siitä sitten oikealle. Muutamasta risteyksestä väärin ja muutamaa uukkaria myöhemmin ajoin yhden valkoisen 320 BMW viereen, missä oli route 66 tarra. Ajattelin, että voisi puhua muutaman sanan englantia. Näytin paperia, johon oli koreaksi kirjoitettu hotellin nimi ja osoite ja kysyin, että onko hotelli kaukana. Kaveri vastasi ”No, follow!” Sitten mentiin 5km ruuhkassa ja kaveri näytti paikan.

Koko matkaan, joka oli n. 35km, meni 2,5h. Jotta sellaista ja lämpöä se vajaa 30 astetta. Vasta nyt tajusin, että olisi tarvinnut noudattaa Sangjon neuvoa baanasta ja tietämättömyydestä.

Pikasuihku ja sitten tulikin jo Sangjo noutamaan minut syömään paikalliseen pieneen ravintolaan. Sangjo kertoi, että Globar Riders menee viikonloppuna kokoontumisajoihin ja he haluavat minut mukaan. Kuulemma Mr Polo odottaa minua 8.30 Seochu Starbucksin luona.... jep. Aamulla respasta kyselemään city-mappia ja sen perusteella suunnistin suorilla ja ajoissa perille.

 

Sitten alkoi aika ralli, kun Polo päästeli Afrikan Twinillään edellä ja minä imussa. Oli pakko pysyä näköyhteydessä, kun ei ollut hajuakaan mihin mennään ja miten jatkan, jos putoan kyydistä.

Ajeltiin noin tunti kylästä ulos ja paikallisen aakkosaseman pihaan, jossa jo odotti ridereita. Peruskättelyt ja kumarrukset. Oli Hudsonia, Jimiä, ja ja ja .

Polo määräsi, miten ajetaan. Mika on 2. pyörä, hän vetää ja Jim Harrikalla 3. jne. Kova kuri.

Taas lähdettiin letkassa menemään. Sitten Polo jossain kohtaa ajaessa pyöritti kättä pään päällä. Ehdin jo miettimään, että mitä tuo tarkoittaa, kun huomasin, että se oli joku vapautusmerkki. Kaikki lähti painamaan kuin varsat laitumella, paitsi Polo ja minä, jotka tultiin 120km/h 80km/h alueella :-). Sinne porukka lähti painamaan kilpaa. Vajaan kymmenen kilsan päässä porukat odotti huoltoaseman pihassa. Kun me mentiin ohi, niin porukka tuli perään kiltisti ja jonoon aikaisemmille paikoille.

Kokkarepaikalle päästiin kahden tunnin ajelun jälkeen. Siellä oli jo jonkin verran porukkaa. Teltta pystyyn ja ihmettelemään. Lisää kättelyjä ja kumarruksia.

Päivän mittaan porukka humaltui ja pitivät älämölöä aina yli puolen yön, niin kuin Suomessakin kokoontumisajoissa.

Hämärtyessä oli esikertalaisten esittäytymiset. Yksi kaveri piti esitelmän matkastaan Vladivostokista Mongolian kautta Saksaan, josta laivasi pyörän Koreaan. Hän oli saapunut joitain viikkoja sitten matkaltaan.

Sitten minut kutsuttiin haastatteluun. Paikallinen Arto Nyberg haastatteli. Kertoilin matkasta ja tarkoituksesta, miksi ajan ja kuinka kauan olen ajanut jne.

Kokkareihin kuului illallinen 8 hengen pöydissä. Ruokaa oli paljon, pääasiassa kanaa. Monet ihmiset olivat tavanneet Minna Jokisen, joka oli täällä viime vuonna samanlaisella reissullaan.

Aamulla lähdin Miss Boran (hänellä on HD 1200 Sportster) perässä ajelemaan kohti Gyoengjota. Naismotoristit ovat tosi harvinaisia Koreassa, lisäksi kokkareissa oli vain Holly, BMW 800 GS.llä.

 

Täällä on paikallinen toureri, jolla on motoristi-guesthouse Doo-bak. Hän haluaa majoittaa minut ja illalla tehtiin hänen pikkubussin kanssa turistikierros kaupungissa. Oli vanhaa siltaa ja perhanan vanha observatorio ja vanha temppelinpohja, josta oli jotain jäljellä. Sitten ylös vuorelle, jossa grillattiin sweet potatoa ja nuudelijuttua. Sieltä oli hieno näkymä yöllisen kaupungin yli.

Kaveri veti pakulla sellaista rallia ylös, että oikein naurutti ja muut, kun olivat kyydissä mukana, niin kiljuivat ilosta.

 

 

 

 

Vancouver, pakkailua ja väliarviointia

30.6.2015
Viimeinen päivä Pohjois-Amerikassa. Tiistaiaamuna Pacific Motorsportiin ostamaan palveluita ja tavaraa. Pyörän kuljetusalusta, sellainen metallinen, missä uudet pyörät tulee ja 4 kpl räikkäliinaa sekä 1h töitä, yhteensä  350 cad. Ihan vaan tiedoksi, että 2h työtä on servicen minimiaika, mitä veloittavat. Ihanan kallista. Sitten kysyin huoltopäälliköltä, kun pyörä oli nipussa, että voisiko hän soittaa kuljetusyhtiölle, että pyörä on hakukunnossa. Se oli kuulemma mun homma ja lisäksi puhelimen käytöstä olisivat veloittaneet. Sain sitten yhdeltä kaverilta puhelimen lainaksi, jotta sain soitettua. Itse kuitenkin irroitin pleksin ja akun navat. No, annoin kyllä palautetta Lei Logistigsin Gregille. Pyörän kuljetus lentokentälle ja minä siinä samalla kuorma-auton kyydillä maksoi 20 cad. Se oli halpaa.

Jatkettiin sitten Lein varastossa tiivistämistä ja hyvin onnistuttiin. Ainoastaan paino meni hiukan arviosta yli, kun laukut olivat tavaraa täynnä ja alustan päällä.

Muuten kyllä täällä Kanadan päässä logistiikka toimi ja paikat oli helppoja löytää. Itse vaan täytyy tietää, miten se prosessi toimii.

 

Iltapäivällä lähdin vielä Vancouveriin kävelemään ja katsomaan hiukan keskustaa. Vancouverin keskusta on vanhan ja uuden sekoitus. Vanhalla osalla istuskelin yhdessä kuppilassa ja katselin turistien singahtelua ja köyhien kerjäämistä. On se aika surkeata.

Siinä satamassa oli lentovenesatama ja liikennettä oli kuin Helsinki-Vantaalla. Jatkuvasti koneita nousi ja laski.

Pacificilla kuulin, että Vancouverin ympäristö olisi jossain topviitosessa maailmassa mp-kuskien suosiossa. Taitaa olla hiukan kotiinpäin vetoa, mutta hienoja vuoristoteitä kyllä löytyy.
Keskiviikkona 1.7. jatkuu matka Aasiaan, Etelä-Koreaan..

Hieman väliarviointia mukanaolevista varusteista ja muusta:

Nyt on ajettu 16tkm kokonaismatkaa, Pohjois-Amerikassa n.14tkm.

Varusteista:

Käytetty 10" läppäri on ollut hyvä hankinta, pieni ja kiva kirjoittaa, tallettaa kuvia ja videoita. Akku kestää yllättävän hyvin. Ipad on ihan ehdoton. Sillä on helppo ja nopeaa ottaa nettiyhteyttä. Gopro käsikamerana on hyvä. Tietty siinä voisi olla myös minivideokamera.

Mobius-kamera kiinteänä pyörässä on todella hyvä. Siitä saa hienoa ajovideota. Kahden tunnin kierto on oikein hyvä ja 5 minuutin pätkät on mukavia tallettaa. Videon laatu on loppujen lopuksi ihan hyvää. Kamera on huomaattomassa paikassa. Itse tehty kotelo on vesitiivis ja pleksi linssin suojana edessä on hyvin kestänyt.

Rukan Päijänne-puku on todella mukava ja miellyttävä käyttää. Etupuolella olevia ja kylkituuletusaukkoja pystyy käyttämään myös ajaessa. Puku toimii oikein hyvin myös kuumissa oloissa ja sitä on myös tullut testattua. Missään tapauksessa ei puku kiristä ja takerru hikiseenkään ihoon. Kylmässä on lämmin ja puvun saa hyvin tiiviiksi, ei vedä ja lisäkaulus antaa hyvän lisän, ettei tarvitse ylimääräisiä puffia. Lisäksi puku on hyvännäköinen. Paikoissa, jossa olen ollut muiden motoristien kanssa tekemisissä, niin ovat olleet kiinnostuneet ja kehuneet. Kuumissa olosuhteissa laitan ennemmin tämän ajopuvun kuin farkut. Magneettisuljettavat läpät ovat oikein käytännölliset ja helpot käyttää.

Arain kypärä Tour X3 on hyvä ja viileä. Siinä on hyvät tuuletusaukot ja pää pysyy viileänä. Ainoastaan pyörän korkea pleksi ja Arain lippa eivät toimi yhteen, vaan aiheutuu melua. Lippa on muuten hyvä ja sopivan pitkä.

Alpinestarin msx 3 ovat oikeat ajohanskat, kevyet ja viileät.

Alpinestarin Durbin goretex-saapaat pitävät todella hyvin vettä ja ovat oikein lämpimät.

Pyörä KTM 990 Adventure:

Korkea pleksi on hyvä, mutta ei toimi Arain lipan kanssa. Lippa estää kyllä hyvin veden tuloa kypärän visiiriin.

Alumiinivahvistetut käsisuojat ovat hyvät ja estävät, jos sattuisi pyörän kippaamaan, etteivät mene kahvat poikki.

Ilmansuodatin on Rottwailerin vaahtomuovinen ja sitä ei tarvitse pestä eikä vaihtaa. Minulla on kyllä vielä leipurinmyssy extrana ja se on helppo vaihtaa.

Tangon korotuspalat ovat minulle oikein hyvät.

KTM:llä,  kun ajaa ns. alhaisilla oktaaneilla (85-91), niin pitää ottaa "muutosjohto auki". Siinä on niin selvä ero käyntiin ja polttoaineen kulutukseen.

Pehmeät Ortlieben sivulaukut (kiitos TK-K) ovat helpot käyttää ja laajentaa eivätkä tule liikaa ulos sivusuunnassa pyörästä.

Kappan päältätäytettävä pehmeä laukku takapenkillä on helppo ja hyvä käyttää myös lentolaukkuna.

Renkaana takana oli Continentalin roadattack 2. Se oli oikein hyvä. Kilometrejä kertyi n.13tkm ja vielä olisi ajanut 3-4 tkm.

Edessä renkaana oli Mitas E11. Se oli hyvä myös, kilometrejä tuli 16tkm ja se oli loppu.

Ketjut kestivät 25tkm ja ne vaihdettiin jo Salt lake cityssä.

Navi on Garmin 550, vanha ja hyvä.