Blue Ridge Parkway - Amerikan kansallisylpeys

Torontosta lähdin tiistaina ajelemaan etelään kohti Blue Ridge Parkwaytä, Ross ja poikansa kovin kehuivat sitä.

Niagaralta menin rajan yli, joka olikin aikamoinen kyselysessio. Tullivirkailija oli kovin epäileväinen, että lähdenkö maasta, etten vaan jää tänne Amerikkaan..Kaikki tuli puolessa tunnissa tentattua, kontaktit Amerikassa, rahavarat, perhesuhteet, etc.etc. Vielä varmistus toiselta virkailijalta, että pitäisikö tuo päästää maahan.. Tämä totesi, ettei näe estettä.

Siitä sitten ajelin tietä 219 alas aina St. Mary´s asti, jossa olin yötä Gunners nimisessä majatalossa. Kävin talon ravintolassa oluella ja muutaman sanan vaihdoin muutaman herran kanssa. Kovasti ihmettelevät ja kyselevät. Myös sitä, minkä maan lippua kannan..! Olen myös kuvauskohde, kovasti haluavat samaan kuvaan minun ja pyörän kanssa.

Tie 219 on todella hienoa pätkää, mutta tietysti aikaa menee pienemmillä teillä.

Hyppäsin interstatelle ja nopeinta mahdollista ketunhölkkää kohti Waynesboroa, josta alkaa Blue Ridge Parkway. Baana vetää hyvin. Nopeusrajoitukset ovat 55 -70 ml/h välillä, mutta kaikki ajaa 75 ml/h, jopa rekat ajaa 70ml/h

Nations inn oli tällä kertaa yöpaikkana ihan hyvä, jossa oli myös oikein hyvä aamupala ... munakkaat ja puurot .... niillä jaksaa pitkälle päivään.

Nyt huomista silmällä pitäen kovasti arveluttaa lähteä kohti länttä, kun siellä on nyt tornaadoja liikkeellä ja kun ei oikein ole tietoa miten siellä pääsee etenemään, pääseekö sieltä turvallisesti läpi.

Säätiedotuksista ei oikein saa täällä kunnolla ennustetietoja.

Kehuttu tie oli aivan uskomattoman hieno ja hyväkuntoinen. Googlaamalla löytää lisää tietoa.

 

 

 

 

 

 

BBB

Tiistai muodostui kolmesta B.stä, joista ensimmäinen aiheutti hieman sydämen tykytyksiä ja kaksi seuraavaa miellyttäviä kokemuksia viéraanvaraisuudesta.
Majoituin siis toisen maailmanmatkaajan luona Torontossa, jossa sain kokea todellista vieraanvaraisuutta. Isäntä teki kunnon pihvi-iltapalan illalla ja aamupalan aamulla. Talon avaimet lyötiin käteen ja luottamus matkalaiseen oli täydellistä.
Parasta tässä B&B:ssä oli kuitenkin Rossin vinkit hyvistä ajoreiteistä. Rossilla itsellään on kolme moottoripyörää, joten kokemusta ajamisesta on monella mantereella.

Lähdin aamulla ajelemaan kohti Niagaran putouksia. Ontariojärven rantatietä ajellessa aloin haistaa voimakasta bensan tuoksua. Pyörä pysäksiin parkkipaikalle ja nopeasti katteiden ja tankin irroitus. Ja todella - nuppineulan pään kokoinen reikä bensaletkussa ja bensaa suihkusi. Onneksi reikä oli sellaisessa kohdassa, että sain otettua pätkän pois ja sitä riitti silti. Oli siinä porukalla ihmettelemistä, kun katselivat riisuttua kotkaa.

Palasin putouksilta takaisin Torontoon etsimään KTM-kauppaa. Siellä tuli kuitenkin tyly vastaus, letkun tilaus kestäisi 5 päivää ja hintakin hulppeat 65cad, 15 senttimetrin pätkä..
Kyselin jotain hydrauliikkaliikettä ja painelin kyselemään letkua sieltä. Matkaa taas 15km.
Löysin soveltuvaa letkua, otinkin pari feettiä (riittää sitten Siperiaankin, heh) ja pari kiristintä myös. Hinta 3cad.
Lähdin ajelemaan kohti majapaikkaa ja 5 kilometriä ennen sitä, liikennevaloissa, joku autoilija ajoi viereen ja sanoi, että pyörästäsi valuu jotain. Bensaa valui suoranaan. Ajoin pyörän äkkiä kadun reunaan ja tosiaan sama letku oli mennyt rikki uudesta paikkaa. Taas katteet ja tankki pois, uusi letku paikalle ja taas toimii! Bensan kanssa touhuaminen alkoi jo riittää.. Majapaikkaan päästessäni maistui olut.

Lämpimät kiitokset tosiaan Rossille ja pojalleen, joiden luona oli tosi mukava majoittua. Aamulla jättivät minut yksin aamupalalle, käskivät pistää ovet lukkoon ja varoa päästämästä koiraa ulos. Todellista luottoa.

Putouksilla

 

Ross pyöräni kanssa

 

Kotka riisuttuna

 

 

Toinen etappi, Toronto

Lentoni Pariisista Torontoon meni hyvin, vaikka Pariisin pään passintarkastuksessa tarvittiin kolmea tullivirkailijaa ja suurennuslasia sekä toista henkilöllisyystodistusta passini oikeellisuuden todistamiseen. Hämmästystä herätti myös se, että minulla oli vain yhteen suuntaan lento eikä paluusta tietoa. Kerroin, miten asia on, että jatkan matkaani myöhemmin Vancouverista eteenpäin ja ajelen ensin Kanadasta Amerikkaan. Pitkän tuijottelun ja luupin käytön jälkeen, päästivät eteenpäin.

 

Sunnuntaina hain Toronton kentältä jotakuta, joka voisi tietää Gargon osoitetta, jotta olisi sitten helpompi löytää maanantaina pyörä. No, ei sitä sitten oikein löytynyt, mutta puhelinnumero löytyi ja sen perusteella osoite. Kysyin sen varmuuden vuoksi myös Pariisista huolintaliikkeeltä ja se oli sama.

Kanadaan tullessa piti olla osoite ja olinkin varannut lentokentän läheltä hotellin, josta oli lyhyt matka pyörää hakemaan.

Illalla kävin syömässä texas-burgerissa; juustohamppari sipulirenkailla ja 0,7 l Corona-olut, yhteensä 31 cad. Ei halpa, mutta hyvä.

Ennen viittä aamulla oli uni ohi ...pikku jeti päällä..:-)  7.30 aamupalalle, joka olikin oikein maittava ja riittävä. Tilasin taksin klo 8 ja annoin AIC-Air gargon osoitteen, about 5 km ja 13 cad köyhempänä aloin etsiä toimiston ovea .. Löytyihän se lopulta ja sitten vaan airwaybill tiskiin ja täti löi leimat pareriin ja sanoi, että kerros ylös tulliin ... ja mä taas kassit kantoon ja tulliin papereineni. Siellä tullin täti kyseli, kuinka kauan olen, missä olen ollut yötä ja onko pyörä puhdas.. ja löi leimat papereihin ja minä takaisin AIC-gargon tiskille ... 117 cad feetä luottokortilla ja pyörä oli luovutuskunnossa. 

Sieltä sen sitten kävin hakemassa ja aikaa meni alle 1h, kun oli pyörä pihalla. Pyörä oli ihan niin kuin pitikin.. eli kaikki hyvin ja turhaan jännitin.

Tein pienen tutustumiskierroksen kaupunkiin ja kävin tsekkaamassa mm. Hockey Hall of Famen oven takaa. Se oli kiinni maanantaina, ehkä myöhemmin sinne.
Moottoritiellä ajaessani ohittavasta autosta vanhempi mies viittoili pysähtymismerkkejä siihen malliin, että päätin pysäyttää levähdyspaikalle. Herra oli Helsingistä 50 vuotta sitten muuttanut ja oli erittäin iloinen nähdessään Suomen lipun. Antoi myös veljensä osoitteen, jos haluan Los Angelesin suunnalla majoittua hänen luonaan. Muutkin autoilijat peukuttivat liikennevaloissa ja ohittaessaan.
Majapaikan löysin seuraamani nettisivuston kautta www.horizontalunlimited.com. Siellä maailman matkaajat vaihtavat kokemuksiaan ja tarjoavat myös majapaikkaa matkaajille.

Nyt olen soffasurffarina Torontossa Ross Davidsonin luona. Hän on kiertänyt Euroopan ja Afrikkaa ... aika toureri kanssa.

Häneltä ja hänen pojaltaan Erikiltä on jo tullut todella hyvää vinkkiä reiteistä Tennesseehen, johon meinaan seuraavaksi ajella kokkareihin.

 

Hockey Hall of Fame, Toronto

 

Ensimmäinen etappi, Pariisi

Tuli sitten ajettua parissa päivässä Pariisiin.
Tiistai 28.4. oli suht' viileä päivä, Tukholman ja Schenefeldin välillä ei lämpötila noussut yli 10 asteeen ollenkaan, mutta oikealla vaatetuksella ei ollut ollenkaan kylmä. Tosin siinä meni 200 km löytää se vaatetus..
Ajelin vanhaa perinteistä reittiä. Helsinborgin lauttaa Helsingöriin ei tarvinnut odotella oikeastaan yhtään, kun jo sai ajaa lauttaan, Siitä sitten 190km Rödbyhyn ja pikkaisen tuli "löydettyä uutta tietä", kun unohdin katella navia. Maaseutukierroksen kautta takaisin Rödbyn baanalle.
Ajoitus osui ihan nappiin ja lautta Puttgardeniin lähti heti kun pääsin lautalle. Kahvilassa bratvursti ranskalaisilla ja kotona tehty leipä (Pipsan evästä) kahvilla.
Schenefeldissä gastaus Grögereillä oli etuajassa. Olivat olettaneet, että olisin myöhemmin siellä. Mennessä ajoin Hampurin keskustan läpi ihan nopeinta reittiä ..... St.Paul oli matkan varrella ... jos ymmärätte, mitä tarkoitan .....;)
29.4 Keskiviikko, oli kaunis päivä ajella leppoisasti Pariisiin ja CDG kentän lähelle hotelliin ...
30.4 aamulla sataa..... voi pahus ... miten nyt saan pyörän puhtaana huolintaan ja pakkaukseen sunnuntain lentoa varten.
No, pyörä pesulle Elephanten Bleu:hun ja ainakin itikat keulalta pois.
Sitten muutama km ajoa sateessa ja EXACIEL logistiksiin tekemään papereita Pierren kanssa, joka on muuten oikein leppoisa ja mukava kaveri. Kertoi, että oli pari päivää aikaisemmin tehnyt paperit kiinalaiselle kaverille, joka oli tullut 1200 gessulla Kiinasta. Hän oli matkalla Montrealiin, josta sitten jatkaa Etelä-Amerikkaan ja siellä Australiaan ja Indonesian kautta takaisin Kiinaan. Siinä on oikea toureri.... oma reissu hiukan kalpenee...
No, sitten lähettipojan perässä kevyttä ketunloikkaa lentokentälle, jossa pyörän tullaus ja pakkaus. Sitä en päässyt näkemään, miten pyörä on pakattu .... nyt vaan toivon, ettei sitä ole kohdeltu kaltoin ja huonosti.
Pyörän näen vasta Torontossa seuraavaksi..
Pipsa tuli täksi viikonlopuksi seurakseni Pariisiin.
Hypättiin junaan, jäätiin pois Notredameen ja viinille katukuppilaan.
Mukavasti päivät on sitten mennyt, kun odotellaan sunnuntain aamun lentoa Torontoon.

Tälläisenä KTM jäi huolintaliikkeeseen

On the road! Seikkailu alkakoon!

Mukavasti oli ystäviä tullut Turun satamaan toivottamaan hyvää matkaa - kiitos siitä kaikille!
Huomenna aamulla Tukholmasta suunta kohti Saksan Schenefeldiä, jossa ensimmäinen yöpyminen. Keskiviikkona sitten tavoitteena Pariisi.
Sivupalkin maapallon karttaa klikkaamalla pääset seuraamaan satelliitin kautta reittiäni.


Hetki ennen lähtöä kotipihalla, pyörä pakattuna

World tour starts! kuva: Wiki Wikström

 



Motoristiystäviä saattamassa



Turun satama



Tärkein tuki matkalle; vaimo.

 

Testailua ja haastatteluja

Kuvassa päälläni Rukalta saatu Päijänne-puku, joka oli testireissulla HuittMp:n ajokauden avajaisissa. Täytyy kehua - on lämmin ja mukava puku. Takkiin integroitu neopreenikaulus estää hyvin vedon kaulaan.
Sain pitää tilaisuudessa pienen esitelmän, missä mennään matkan valmistelujen kanssa ja mikä on suunnitelma.
Se on vissiin suurin uutinen, ettei paljoa ole matkan kulkua suunniteltu. Ainoastaan laiva- ja lentomatkat on bookattu ja hotelli Pariisiin.
Olen käynyt parin lehden haastattelussa kertomassa matkasta ja moottoripyöräilystä.
Eilen selvisi, että 1.5. on myös Ranskassa pyhäpäivä, joten nyt täytyy painaa yhden pysähdyksen taktiikalla Pariisiin, koska pyörä täytyy pestä ennen kuin sen voi viedä huolintaan torstaina 30.4. ennen kello kolmea.

Pääsiäisjuttuja

22 päivää lähtöön.

1.4. aloitin vuorotteluvapaan, 5 kk olen nyt sitten irti arkirutiineista.

Kotkaa on huollettu ja viritetty tulevaa koitosta varten.

Vaikka KTM on täydellinen pyörä mille alustalle tahansa, havaitsin siinä yhden heikkouden. Pyörässä on sivujalka kiinnitetty lohkoon...!!!

KTM on nyt saanut sivujalkaan uuden tukevamman asennuksen. Kestää paremmin, eikä tarvitse pelätä, että menee lohko rikki, kun sivujalkaa rasittaa. 

Torstaina olen menossa Hämeenlinnaan Gatemaniaan, jossa säädetään ruiskukartta jarrupenkissä.

Lisäksi pyörään laitettiin uusi eturengas, Mitaksen07. Molitorin Loposen Harri kehui kovasti rengasta, joten testataan..

Pääsiäisenä oli motoristiystäviä käymässä ja porukat hyvästelivät kuin olisin kuolemaan menossa - mä tulen ihan piruttanikin takaisin.

Keski-Korsun Tuomakselta sain Otgierin kangaslaukut. Ketolan Marialta sain yhden hengen teltan varavarusteeksi matkalle.

Päivät vähenee ja tuntuu, että kaikenlaista on vielä tekemättä.

Mutta asioilla on tapana järjestyä....